Kotoilua

Pääsiäismunia

2012-01-20T16:21:00.000+02:00

Arnen ja Carloksen uutukainen saatavilla Suomestakin helmikuussa. Täytyy käydä pläräämässä, sillä pelkästään kannen perusteella ostopäätös ei tällä kertaa synny. Vaikka symppiksiltä näyttävätkin.

Lumitöissä

2012-01-09T17:53:00.000+02:00

Uuden kodin myötä olen saanut uuden, en niin rakkaan, harrastuksen. Lumityöt. Tässä penkkoja kasaillessa ajatukset karkaavat väistämättä lumettomaan pihaan. Ehkä siis vähän jo kevääseen. Joo-o. Liian aikaisin, muttei haittaa. FinnishDesignShopin alessa oli nimittäin Hayn pukkijalat pienessä miinuksessa. Haluaisin kyhätä niistä ruokapöydän ulkoterassille. Syksyllä jo hankkimieni HEE-ruokatuolien ja -loungetuolien kaveriksi.

Vaan, kestääkö pukit kosteita paikkoja? Materiaalina jauhemaalattu teräs. Ruostuuko? Olisin kiitollinen, josko joku viisaampi valottaisi asiaa.

Rauhallista joulua kaikille

2011-12-24T10:08:00.000+02:00

Joulukukka

2011-12-20T14:02:00.000+02:00

Tänä vuonna ei toimiteta hyasintteja tai amarylliksiä. Niin kivoja kuin nekin ovat. Vaan risuja. Kaikille joulukyläilyn kohteille. Joulurisuja virkatuilla "pellavahiutaleilla".

Neljäs adventti

2011-12-18T21:28:00.000+02:00

Neljäs adventti. Nyt on todellakin jo lupa fiilistellä. Päivä on näyttänyt tältä. Valolla. Ilman valoa.

Paketointitalkoot

2011-12-15T20:47:00.000+02:00

Kasasin tämän vuoden paketointitarpeet. Teipit, langat, paperit ja tilpehöörit. Lämmitin glögiä. Sytytin kynttilät. Ja työskentelin urakalla.

Toisella koristelukierroksella lisäsin taas pari puista palloa..

Tuhosin adventtikynttilän lähes kerralla.

Herkuttelin.

Ilottelin väreillä.

Rusetoin nepalilaisella nokkoslangalla.

Tai mustavalkoisella puuvillalla.

Sain paketit pulkkaan.

Oi paketti!

2011-12-11T19:07:00.000+02:00

Oi mitä paketteja. Niitä on paljon lisääkin. Oi paketti! -blogissa, jossa mun sisko tonttuilee. Osoitteessa http://www.oipaketti.blogspot.com/. Siellä on käynnissä joulupakettikalenteri. Kurkistapa. Kivoja ideoita.

Joulu satuina

2011-12-10T11:12:00.000+02:00

KaDeWen jouluikkunat olivat sanan mukaisesti satumaiset. Tunnistatko mitkä sadut näihin jouluisiin ikkunoihin on somistettu?

Berliini jouluvaloissa

2011-12-07T23:29:00.000+02:00

Sain kiinni joulutunnelmasta. Nimittäin Berliinin joulutoreilla ja -kaduilla. Pyörin ympäri silmät suurina. Eikä tuntunut edes liian teennäiseltä. Käveltiin kilometrejä, nuuhkittiin, maisteltiin. Kotiin palattua lisäsin yhden kierroksen joulukoristeita ja kävin ostamassa kolme sarjaa ulkovaloja. Nyt mennään Berliinin tyyliin.

Harmaata sen olla pitää

2011-11-25T16:13:00.000+02:00

Maalasin meidän takan harmaaksi. Dokumentoin muutoksen tännekin kunhan pikkujouluiltani ehdin. Tip tap.

Harmaa takka tarvitsee kuitenkin väriparin. Muuta harmaata takkahuoneessa kun ei ole. Ensin ajattelin mattoa. Mutta sitten näin tämän. Osui. Upposi. Tuhlasin.

Ja olen ihastunut vähän suunnittelijaankin.

Kuvat: Finnish Design Shop

Hyvät glögit

2011-11-23T15:42:00.000+02:00

Näiltä glögeiltä en ole koskaan tullut kotiin tyhjin käsin. Kannattaa piipahtaa.

Vessan muutos

2011-11-22T00:25:00.000+02:00

Viimeinkin sain tämän kuvattua. Vessan onnellisen muutoksen.

Vaihdettiin vesipisteen paikkaa ja luovuttiin turhasta suihkusta. Saatiin lisää tilaa säilytykselle. Muutettiin patteri lattialämmitykseen. Ollaan onnellisia, kun pestään hampaita vierekkäin. Ontelokudekori rullille. String hajuvesille. Theresen kortit virittämässä päivään. Puuttuu enää pyyhekoukut ja teline paperille.

Neulotut joulupallot

2011-11-15T16:36:00.000+02:00

Musta tuli fani kertaheitolla. Niin symppiksiä, Arne ja Carlos. Pläräsin poikien pallokirjaa jo Berliinissä. Nyt tilasin oman kappaleen. Tavoitteena pallurat pikkujoulupakettiin. Ensimmäinen on jo valmiina.

B-E-R-L-I-I-N-I

2011-11-13T10:17:00.000+02:00

Berliini on kuulunut to visit -listalle kauan. Nyt siis pääsin. Lämpöiseen syksyyn. Ja pääsen uudelleen taas kuun vaiheessa. Joulutoreille. Glühweinille.

Näillä silmin jo koettua. Suositeltavaa. Vinkkiä.

Liikkumiseen kannattaa vuokrata fillari. Tai simppelisti kävelellä. Älä vajoa maan pinnan alle.

Hyödy helposta joukkoliikenteestä. Kokeile bussit 100 ja 200.

Hotlavinkki. Ytimessä. Ravintolat ja kaupat kupeessa.

Museum Island. Vie yhden päivän, josta tulee ihana.

Bauhaus museo. Täydellisen inspiroivaa.

Shoppaa:
- KaDeWe (niitten Stokka)
- COS (oih, mun kaikki rahat meni!)
- Idee (askartelijan ja kutojan taivas, siis kaikkea, neonlankojakin)
- Bauhaus museon shop (ne pakolliset designtuliaiset)
- Itä-Berliinin kujat ja pienet putiikit (älä etsi, aarteet hyppivät sun silmille)

Kutoilu on muotia Berliinissäkin

2011-11-11T23:19:00.001+02:00

Luuhasin viikon Berliinissä. Ihan mun kaupungissa. Minisessä New Yorkissa. Mielestäni. Kaupungissa, jossa kutoilu ja neulepinnat olivat kuuminta hottia. Tai niinhän se taitaa olla ihan joka paikassa. Ja minä nautin näkemästäni. Näistäkin.

Ykköstavaratalossa KaDeWessa kaikki oli neulottua. Siis kaikki. Kynttilätkin.

Tai sitten kynttilät olivat lankakeriä.

Pehmoisia.

Lankaa C&A:n ikkunassa.

Sydämenä.

Sinappi on muotia!

2011-11-08T10:57:00.000+02:00

Väri on kaunis kuin mikä. Muuten ulkoasu ehkä enemmän kuin menneen talven lumia. Yläkerran vessamme alkuperäisenä kasarina. Emme säästäneet mitään. Edes pönttöä. Sinapista huolimatta.

Näyttelytila

2011-11-04T13:02:00.000+02:00

Meidän keittiössä on muutaman metrin näyttelytila. Syvyydeltään 35 cm. Mun vaihtuvalle näyttelylle. Järjestelen tilpehööriä esille miehen riesaksi. Kunhan vain malttaisin laittaa harkiten ja vähän.

Aloitin tänä vuonna harvinaisen aikaisin joulupalloilla. Ja kävin jo joulupuumetsässä. Hain omalta takapihalta pari pajun oksaa. Lisäsin kolme palloa. Lisäilen niitä sitä mukaa kun joulu lähenee.

Näyttelytila.

Kolma mattaista mustaa. Granitista.

Tien poskesta.

Ykköspirskeet

2011-11-01T21:56:00.000+02:00

Eeli on maailman ihanin siskon poika. Yksivuotias pieni mies. Vietimme sunnuntaina niin kauniit juhlat. Siskon somistamat. Ja leipomat.

Yhtä juhlaa

2011-10-30T22:13:00.000+02:00

Viikonloppu on ollut yhtä kemutusta. Sisko täytti pyöreitä. Siskon poika vuoden.
Aikuisten juhlien yksityiskohtia. Etenkin valoista. Siskon talosta.

Ytimessä lanka, koukku ja minä

2011-10-24T15:52:00.000+03:00

Sain viime viikolla ihan kamalan lankasyyhyn. Tiedättehän kutojat mitä tarkoitan. Näin nämä kuvat, sain oireet ja juoksin lankakauppaan. Nyt takkahuoneen torkkupeitto on tekeillä. Muunnellen näistä kuvista. Vihreän ja harmaan eri sävyissä.

Urakka on suuri. Eikä takeita valmistumisesta. Uusi ikuisuusprojekti siis. Mahdollisesti. (Korkeus on tällä hetkellä noin 10 cm.) Motivaatio kantaa kuitenkin vielä toiselle viikolle. Tekee mieli vain kiirehtiä kotiin. Uppoutua lankaan ja unohtaa kaikki muu(t).

Lähteenä Purl Bee. Taas. Se on parasta.

Ikkunaostoksilla

2011-10-21T15:01:00.000+03:00

The Conran Shop.

Katse tarttui keltaisiin tuoliin. Ilmeisesti malli on muodissa, kun niitä näkyi vähän siellä ja täällä.

Tervetuloa meille, tuolit. Tervetuloa.

Senkki sujahtaisi makkarin ikkunan alle. Joo-o.

Syksy kukkakaupassa. Tammen oksia kaupan.

Skandium.

Herkkuikkuna, joka kutsui minun lisäksi myös muita.

Camden Passage

2011-10-17T16:50:00.000+03:00

Camden Passage on ihana katu Lontoossa. Kivaa aluetta muutenkin. Kävelin edestakaisin.

Smug. Ihan mun lempikauppa. Loopin vieressä.

Angelica Bridal. Olisin halunnut nuuskia, mutta sisään pääsi ainoastaan ajanvarauksella.

Kampaamo. Please leave the dogs out.

Seinä. Sellaisenaan.

Annie's Antique.

Viikon tähtihetki

2011-10-16T11:34:00.001+03:00

New Yorkissa ihastuin Purl Sohoon, lankakauppaan. Mikäköhän olisi Lontoon vastine, mietin. Ja päätin selvittää. Löysin nopeasti Loopin. Ja niiden blogin. Koska työmatkan napakka aikataulu salli vain muutaman täsmäiskun, valitsin Loopin yhdeksi sellaiseksi. Kävin siellä torstaina. Onneksi kävin.

Toin kotiin yhden vyyhdin kaunista sukkalankaa. Muistoksi. Kirjoja voin tilata verkkokaupasta myöhemminkin.

Angelin metroasemalta vain kiven heittämä. 15 Camden Passage, Islington. Loop.

Köökki

2011-10-11T09:33:00.000+03:00

Tästä lähdettiin liikkeelle. Raskas, tunkkainen, U-mallinen ysäriunelma. Eikä aivan meidän tyyliä. Pistettiin koko paketti Huuto.nettiin ja uusi onnellinen omistaja löytyikin. Tämä kokonaisuus päätyi jollekin kesämökille. Hyvä niin.

Kun kaapit olivat häipyneet kaadoimme vasemman puoleisen seinän. Saimme avaran tilan ja yhteyden olohuoneeseen. Leikittiin Kvikin piirustusohjelmalla. Ja järjestettiin keittiönkaappienkasaamistalkoot. Kiitos vielä kaikille ihanille ruuvaajille.

Vierähti kesä. Ilman vesikytkentöjä. Ja nyt syksyllä kaikki saatiin suurin piirtein valmiiksi. Listat ja jotain pientä puuttuu vielä.

Kaapit: Kvikin Mano, matta
Kodinkoneet: AEG, suoraan Tallinnasta
Tasot: Diapolin Kvartsi, Superwhite
Valaistus: kaappien päällä loisteputket, kaappien alla miniset ledit, saarekkeen päällä Tikau/Suppanen (huutokaupasta)
Muu krääsä: Vipp, Francis Francis, Dualit, Moccamaster ja äidin tekemä vanha räsymatto

Aavistus

2011-10-09T21:17:00.001+03:00

Viikonloppu on ollut antoisa. En voi muuta kuin kiitellä opettajaamme Lea Kömiä. Fantastistia ahaa-elämyksiä. Ylitin jopa aavistuksen. Enkä suinkaan ollut ainoa. Meitä oli 12 tyytyväistä, kamerakärpäsen puraisemaa. Nyt vain täytyy harjoitella. Ja harjoitella. Harjoitella. Ennen jatkokurssia.

Ja kyllähän sen arvasi mihin tämä johtaa. Joulupukin puheille. Halutaan jalusta. Tarvitaan makro-objektiivi. Laajakuvaobjektiivilläkin haluaisin kokeilla. Ja koska kaiken saisi halvemmalla Jenkeistä, matka sinne siis samalla.

Joulupukki, luethan mun blogia?

Kerä kuvaajan kohteena

2011-10-07T13:52:00.000+03:00

Sade ja tuuli antavat rytmiä virkkaajalle. Ja lanka lämmittää. Syksy.

30% silkkiä,

26% mohairia,

13% villaa

31% puuvillaa

Alchemyn Kozmos, Purl Sohosta New Yorkista.

Viikonlopun ytimessä saunan lisäksi on kamera. Digijärkkärini, jota en osaa käyttää. Olen reilun neljä vuotta kuvannut automaatilla. Muita toimintoja kun en hallitse. Olen aina räpsinyt riittävän monesti, että edes joku onnistuisi. Amatöörien amatööri. Minä.

Mutta. Tämä ilta, huominen ja sunnuntai menevät kurssilla. Josko se musta kapistus avautuisi edes aavistuksen. Aavistus, se on tavoitteena.

Aina ei tarvitse lähteä niin kauas

2011-10-06T08:08:00.000+03:00

Mun monet suosikkikaupungit löytyvät läheltä. Pietari, Tukholma ja Tallinna. Helpoin niistä on Tallinna. Sinne voi mennä päiväreissulle. Vaikka vain syömään. Lounaalle. Iltapäiväkahville. Ja aikaiselle illalliselle. Tässä meidän hurmaava menu. Loppukesältä.

Lounas - La Bottega - Vene 4

Vähän piipertämistä, jolloin jää sopivasti nälkä. Voi jatkaa suoraan seuraavaan paikkaan.

Jälkkäri ja kahvit - Vertigo Gourmet Deli & Cafe - Viru 17

Justiinsa passeli ihmisbongailuun. Ja kakkumaisteluun. Taskukokoinen, jolloin istumapaikkaa saattaa joutua kärkkymään. Ihana vain olla, kun ihmiset vilahtavat ohitse. Täältä saa kotiinviemiset samalla.

Illallinen tai viimeinen lasillinen ennen laivaan astumista - Sfäär - Mere pst. 6E

Viinibaari, ruokalista ja vaatekauppa. Samassa paketissa. Suomalaisen designin ystävälle. Silmänruokaa ja yksityiskohtia. Toivottavasti tämä on olemassa seuraavallakin kerralla. Eli ensi viikolla. Mennään tyttöjen kanssa.

Pistän perjantaina saunan päälle. Skumppaa on.

2011-10-04T07:37:00.000+03:00

Pimeä ja sateinen syysilta. Justiinsa sellainen, jolloin haluaisi napsauttaa saunan päälle. Himosaunojaa koetellaan nyt todella. Seinät on paneloitu ja lauteet muotoiltu. Ollaan sähkötöitä vailla. Mulla on skumppa jo kylmässä, sillä sähkäri tulee perjantaina. Tätä ensimmäistä omaa saunaa on odotettu. Ja sitä varten valmistauduttu.

Alkukesällä kerättiin tuoreet koivunlehdet talteen.

Söpösti koriin.

Kuivatettiin siskon lauteilla.

Säilöttiin Karhu-purkkeihin. Esille.

Ja sujautetaan perjantaina irtoteen tapaan suodatinpussin sisälle. Suljetaan tiukasti. Liotetaan löylyveteen. Tuoksutellaan.

Keittiöremontti - done!

2011-09-30T12:57:00.001+03:00

Keittiöremppa on ollut valmiina jo muutaman viikon. Muun remontteeraamisen takia se on aina vaan niin sotkuinen. Siivoan köökin viikonloppuna kuvauskuntoon. Perästä kuuluu.

Aurinkoista viikonloppua kaikille. Huilikaa.

Laita mun puikot heilumaan, Donna Wilson

2011-09-27T15:07:00.000+03:00

Tässä on täydellinen inspiraatiokuva syksyyn. En tiedä pitäisikö vain painaa klik klik ja odottaa postia, vai kiiruhtaa lankakauppaan. Nää on nameja!

Kuva: Donna Wilson

Sadonkorjuujuhlat

2011-09-25T10:10:00.001+03:00

Häärin ulkona puoli eilistä. Pistin pihan syyskuntoon. Vain kanervat uupuvat. Korjasin lopun sadonkin. Ja päälle pidettiin juhlat. Ihan kaksistaan. Kyllä näitä kelpaa juhlia.

Oi sinä mehevyys!

Kuivut, päädyt koristeltuun pieneen purkkiin ja joululahjaksi.

Tervetuloa sisälle kypsymään.

Sinut söinkin jo pizzassa.

Ruukkupuutarha

2011-09-24T09:02:00.000+03:00

Muistatteko keväällä, kun mä rakastin mun viljelmiä? No mä rakastan niitä vielä tänäänkin. Vaikka välillä jätin heitteille, ne eivät hyljänneet. Luonto ja sisko pitivät heistä huolta. Viikonloppuna mä korjaan sadon.

Isoäidin ikivanha kastelukannu. Leikin sillä pienenä.

4 cl vaaleaa rommia, 2 cl limen mehua, 2 tl sokeria, 10 cl soodavettä ja 10 kpl sitruunamelissan lehtiä. Nam!

Tilli ja Kanelibasilika ovat kavereita.

Chili polttaa ihanasti suussa.

Varsiselleriä ei kasvateta ensi kesänä. Silkka turhake. Pahaakin.

Kituvatkin ovat mun aarteita.

Ikean 19 euron hyllyt hoitavat Kekkilän Vihervitriinin virkaa. Ilman lasiovia. Se oikea vitriini on edelleen haaveissa.

Ruukut peittävät vanhaa terassilautaa. Ensi keväänä se uusitaan. Laajennetaan.

Tänään ne julkaistiin

2011-09-23T16:21:00.000+03:00

Nimittäin Therese Sennerholtin uudet printit. Tartuin kahteen. Ja aion kirjoittaa joulupukille.

Ihanaa viikonloppua kaikille.

Syksy on täynnä intoa

2011-09-21T16:42:00.015+03:00

Syksyllä aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. Vähän niinkuin uutena vuotena. Tänä syksynä olen päättänyt oppia ja opiskella. Hankkia uusia taitoja. Oppia verhoilemaan. Ymmärtää valokuvauksesta. Viimeistellä aineopintoja.

Aloitan verhoilusta.

Oon ollut itseoppinut niin kauan kuin muistan. Ottanut purkaessa mallia ja tehnyt uudella kankaalla vastaavan tilalle. Sinnepäin. Helppoahan se näin on. Mutta että oikeilla välineillä. Oikeilla tarvikkeilla. Oikeilla tekniikoilla. Nyt tuli aika perehtyä. Ilmoittauduin Espoon työväenopiston kotiverhoilun kurssille.

Päätin aloittaa vaatimattomasti penkistä. Tosin kuten huomaatte, yksinkertaisesta penkistä. Löysin tämän kesällä lapsuuden kotikaupunkini kirppikseltä. Siellä kerrottiin sen olevan peräisin kaupungin hammaslääkärin vastaanottoaulasta. Okei, tällä penkillä olen siis istunut aikaisemminkin. Lapussa luki Artek. Tinkasin 60 euroon ja selittelin miehelle, että upea tulee. Kerrassaan upea.

Yksi kaverikin tuumasi, ettei kukaan keksi ostaa kirppikseltä mitään noin rumaa, ennenkuin esittelin verhoilukankaani. Johanna Gullichsenin Nereus . Sitten hänkin tajusi. Upeahan siitä tulee.

Ensimmäisellä verhoilukerralla tein purkutöitä ja opettaja tipautti minut maanpinnalle. Näinkin yksinkertaiseen työhön minulla on paljon opittavaa. Paljon. Mutta olen myös todella innokas oppimaan. No koska tästä tulee kerrassaan niin upea!

Minä ja mun kaveri maalattiin olohuoneeseen muuten se musta seinä. Sekin on upea.

Vielä tarkenee pihalla?

2011-09-20T16:59:00.001+03:00

No nih, reissut on heitetty. On ihanaa olla kotona. Oikeastaan en ole koko syksynä malttanut lähteä kotoa mihinkään. Viihdyn meillä! Edelleen kaaoksessa, mutta kuitenkin. On ihanaa olla kotona!

Sillä aikaa kun me reissasimme junalla, sisko ja sen mies uurastivat pihalla. Kivettivät ja istuttivat. Nämä kuvat ovat heinäkuun lopulta. Nyt pensasmustikat värittävät pihaa aivan eri sävyissä. Syksyn sävyissä.

Nämä kuvat vievät minut jo meidän pihalle. Ensi kesälle. Mutta ennen sitä. Nautitaan syksystä.

Rivit suorassa.

Pensasmustikka. Näitä halutaan myös meidän pihalle.

Syötävä kukkapenkki. Mustikkaa, salviaa, rosmatiinia. Suoraan suuhun.

Omatekoinen viljelylaatikko.

Etupihalla.

Ja me päädyimme Kiinaan

2011-09-19T18:31:00.000+03:00

Loppujen lopuksi. Halkaisimme viimeisenä junapäivänämme Gobin autiomaan.

Villihevosten ja jurttien bongailu vaihtui kameleiden bongailemiseen. Oi aavikon auringonlaskua.

Mongolian ja Kiinan rajalla olimme vangittuina vaunuumme usean tunnin ajan. Meille vaihdettiin kiskot. Hei haloo - miksemme vaihtaneet vain junaa eri kiskonleveyden takia? Pissattiko? Joo-o.

Ja aamulla heräsimme Kiinan vuoristossa. Juna kiemurteli kuin elokuvissa.

Kiina oli Kiina.

Ei ollut odotuksia. Ei tullut yllätyksiä. Tämä kaikki oli jo niin monessa matkaohjelmassa nähtyä.

Herkuttelimme. Emme kadulla, vaan viiden tähden hotellissamme. Ihan vain kontrastin saamiseksi. Meillä oli myös oma suihku! Ensimmäisen kerran koko reissussa.

Tuhlasimme rahat. Ostimme ihanan matkaseuralaistareni kanssa kaksi kiloa helmiä ja yhteensä 70 metriä silkkiä. Kävimme Kielletyssä kaupungissa.

Ja lensimme kotiin. Unelman täyttäneinä. Oi reissu, oi reissu. Muistelen sinua aina.
Ja ihanimmat kiitokseni teille kolmelle, matkaseurueelleni. Muistelemme tätä aina!

Mun upeimmat maisemat

2011-09-13T16:17:00.000+03:00

Upein päivä, ikinä, Mongolian vuoristossa. Vaelsimme. Kiipesimme ylös. Tulimme alas. Ja nousimme taas uudestaan. Soitimme huipulta äideille. Vaan mitä sanoimme. "Hei, me ollaan täällä, upeissa maisemissa!" Mitäs siinä muutakaan voi sanoa. Illalla pojat vielä kiersivät vuoren ratsain. Täydellistä.

Yövyimme neljästä jurtasta tuossa rykelmän keskimmäisessä. Jeeppi sen vieressä.

Villihevoslauma. En uskaltanut mennä lähemmäksi.

Oma jurtta kullan kallis

2011-09-09T17:20:00.000+03:00

Ja sittenhän se meidän seuraava majapaikka löytyikin. Keskeltä peltoa. Hevosten, jakkien, lampaiden ja muutaman koiran ympäröimänä. Ensimmäisenä yönä ulvoivat sudet. Jännitti.

Se kaikki tuntui jokseenkin epätodellista. Maisemat kuin postikortista. Me siellä. Keskellä.

Majoittauduimme kuvassa keittiössään häärivän paimentoilaisrouvan luokse. Hänen siisti, värikäs koti tuntui heti jonkun kodilta. Vaikkakin erilaiselta kodilta. Vasemmalla ruokatarvikelipasto, oikealla peseytymispiste. Kaikki.

Hän heräsi aikaisin. Karja kun piti hoitaa näkemyksemme mukaan vielä yön tunteina. Heräilimme siihen, kun juuri lypsetty jakin maito tarjoiltiin aamuteenä.

Vierailimme myös naapurijurtassa. Ja meitä pidettiin arvossaan. Kerrottiin tarinoita ja tarjottiin kaikkea mitä heillä vain saattoi olla. Maistelimme juuri valmistettua vodkaa. Se on tässä tekeillään. En osaa kertoa prosessista. En vaikka seurasin vierestä.

Olimme heidän elämäntyylistään kovin kiinnostuneita. Iso osa mongoleista kun asuu näin. Paimentolaisilta ei näyttänyt puuttuvan mitään, vaikkei heillä juuri mitään ollutkaan. Melkein kuin teltta kotinaan. Kuitenkin se oli tunnelmallista. Kodikasta. Ei voinut kuin miettiä oman kodin varustelua. Sitä liian runsasta. Ylenpalttista.

Tsing - Tsing - Tsingis Khan

2011-09-07T17:31:00.001+03:00

Junamatka sen kun jatkui. Se oikea Trans Siberian juna menee Moskovasta Vladivostokiin. Meitä kiinnosti tässä kohtaa kuitenkin enemmän etelä ja määränpäänä Peking. Suuntasimme Mongoliaan. Ihanaan Mongoliaan.

Satuimme pääkaupunkiin Ulaan Baatariin Naadamiksi. Juuri siihen aikaa vuodesta, jolloin kaupungissa todella tapahtui jotain. Osallistuimme hulinaan ja seurasimme innostuneina painia ravintoloissa. Innostuneina. Painia. Pelkäsimme taskuvarkaita, vaan turhaan. Ihastuimme. Heti alusta alkaen. Yön jälkeen hyppäsimme jeeppiin.

Tutustuimme maan historiaan. Museossa, matkakirjoissa, aukioilla, teiden varsilla, oppaan kertomana. Tajusimme kaiken kulminoituvan häneen yhteen suureen. Tsingis Khaniin. Kuvassa vain yksi versio hänestä. Ja me lauloimme. Tiedätte kyllä mitä.

Tsingis Khan oli suuri. Ja mahtava. Niin olivat maisematkin.

Näimme ensimmäiset jurtat. Siis jurtat. Niiden takiahan tätä matkaa oli tehty. Että pääsisimme nukkumaan niissä.

Ja niinpä me etsimme meidän omaa jurttaa. Sitä, jonne matkanjärjestäjä suunnitteli meidät vievänsä. Ajoimme halki Tereljin kansallispuiston. Ja ylitimme joen. Autolla. Oli liki, ettei passi kastunut.

Meillä oli osoitteena tietty vuoristo ja tietty sola. Etsimme ja etsimme. Paimentolaisilla kun ei ole sen tarkempaa osoitetta. He liikkuvat ruohotilanteen mukaan.

Ja kun meidän jeeppi hyytyi matkalla, pojat työnsivät sen uudelleen käyntiin. Työnsivät ainakin kuusi kertaa.

Mutta mikäs oli jurttaa etsiessä, kun haukoimme vain henkeä.
Mikäs oli etsiessä.

Voimme suositella. Majoitus ja retkijärjestelyt: Nassan tours

Kurkistin sisälle datshaan

2011-08-28T15:41:00.000+03:00

Baikalissa sijaitsevalla Olhonin saarella asuu kesäisin 3000 ihmistä. Tuhat heistä talvehtii. Jokaisella on oma pienoinen mökkinsä. Ei rannoilla, vaan 70 kilometriä pitkän ja 30 kilometriä leveän saaren muutamassa kylässä. Maa on karua ja päällystettyjä teitä ei ole. Kasvimailla ei siis täällä juuri koreilla. Aidoilla, ikkunoiden luukuilla ja muilla puukoristeilla kylläkin. Eräällä iltakävelyllä ihastelin aitoja ja yritin kurkistaa sisälle datshaan. Tallensin mun lempivärin vihreän eri sävyjä.

Tiesittekö muuten, että Baikal järvessä on enemmän vettä kuin koko Itämeressä?

Sitten me hyppäsimmekin jälleen junaan. Hämmentävät kaksi viikkoa Venäjällä olivat takana.

Kylmä pulahdus maailman syvimpään järveen

2011-08-26T09:19:00.000+03:00

Irkutskissa meitä odotti autonkuljettaja. Ajoimme läpi kaupungin. Moottoritielle, maantielle, hiekkatielle ja välillä ajoimme ilman tietä. Baikal-järvelle. Ylitimme maailman syvimmän järven lossilla. Yövyimme Olhonin saarella kolme yötä, Nikita's Guesthousessa, joka osoittautui helpoksi. Olimme vilussa, mutta niin kauniissa maisemissa.

Hämmästelimme shamanismin tarinoita. He kertoivat niitä niin tosina.

Aloimme uskoa niihin ehkä itsekin, kun kiinnitimme nauhoja, toivoimme ja pullotimme vettä parantavasta lähteestä.

Teimme iltakävelyjä. Ja aamukävelyjä. Istahdimme puun alle. Ihmettelimme.

Pojat viettivät päivän järvellä. Kumiveneessä. Saaliina yksi pieni, mutta onneksi toisilla oli parempi tuuri. Saivat sopan aikaiseksi. Oli kuulemma vodkaa kyytipoikana. Tietysti.

Pulahdimme kylmään Baikaliin. Ja saimme flunssan. Venäläiset pitivät meitä hulluina. Vaan eikö se ollut juuri toisinpäin?

Kolmen yön jälkeen jeeppi vei meidät takaisin lossille. Pomppuisessa kyydissä näimme jotain aivan kamalaa.

Radan varrelta

2011-08-24T21:14:00.000+03:00

Trans Siperian junan pysähtyessä asemille meitä odotti mummojen markkinat. Täydensimme ruokavarastoja.

Ihastuimme kanssamatkustajiin ja vietimme heidän kanssaan paljon aikaa. Missäköhän te olette nyt, Aljona ja Masha?

Kerran päivässä kävimme ravintolavaunussa. Maistelemassa ja saamassa mielenkiintoista palvelua. Tapasimme ihmisiä.

Aikaa riitti vakoilemaan myös hyttinaapureita. Ja miettimään, keitä he oikein olivatkaan.

Yön aikana maisema ehti aina muuttua. Yllätyimme joka ikisenä aamuna.

Seurasimme kiskoja. Emmekä koskaan kyllästyneet katselemaan niitä. Nukuttivatkin niin ihanasti.

Tajusimme, miten kaunista karu ympäristö voikaan olla.

Pysähdyimme, pysähdyimme ja pysähdyimme. Lukemattomissa paikoissa.

Piipahdimme vaunumme samovaarilla ja söimme taas lisää nuudeleita. En ole syönyt niitä sen jälkeen.

Ihastelimme kaupunkeja, jotka vain vilahtivat ohitsemme. Helsingin kokoisia, yleensä.

Ja kun haikeina nousimme Irkutskissa junasta, luulimme, että matka olisi jo melkein tässä. Vaan ei se ollutkaan. Ei.

Miksi matkustaa Moskovaan?

2011-08-23T20:06:00.000+03:00

No vaikka ihan vain siksi, että sieltä saa käsittämättömän hyvää sushia. Siis tolkuttoman hyvää. Jotain erilaista mihin täällä on tottunut. Ja halvalla. Tolstoi vie yössä perille. Halvat unet erinomaisella sijainnilla saa Napoleonissa.

Oikeita datshoja

2011-08-20T12:00:00.001+03:00

Ensimmäinen heinäkuuta me hyppäsimme junaan, Tolstoihin tarkemmin. Meitä oli hytillinen, pojat yläpedeillä ja tytöt alhaalla. Vietimme viikonlopun Moskovassa jonka jälkeen jatkoimme taas kiskoilla. Toteutimme suurimman matkustamiseen liittyvän haaveeni halkaisemalla Siperian. Vei viisi päivää ja neljä yötä ennen kuin seuraavaksi jäimme junasta. Irkutskissa. Etelä-Siperiassa.

Ja mitenkö sain päiväni kulumaan junassa. Oi sentään. Ihan vain ikkunasta katselemalla. Uneksimalla ja haaveilemalla. Datshasta tietysti. Taitoimme liki 6 000 kilometriä kiskoja nähden tuhansia toinen toistaan viehättävämpiä venäläisiä pieniä torppia. Ne olivat sykähdyttävillä väriyhdistelmillä maalattuja, joskus ehkä ahtaita, parhaimmat päivänsä nähneitä. Mutta kasvimaat. Ne olivat loistossaan!

Torppakuumetta

2011-08-18T18:22:00.002+03:00

Joka kesäiseksi vitsaukseksi alkaa muodostua torppakuume. Siis villi uneksiminen viikonloppupesästä. Enää mulle ei kelpaisi edes mikä tahansa mökki. Kylkiäisenä pitäisi olla kasvihuone ja perunamaa. Nyt elettäisiin sadonkorjuun aikaa.

Torppakuumeen nostatti menneen juhannuksen pyöräilyreissu Ahvenanmaalle. Siitä pari otosta alla. Eikä se kuume laantunut kahden viikon lomamatkallamme torppien luvatussa maassa, Venäjällä.

Hei ihmiset, halutaan ostaa datsha!

Sisustusinto palaamassa?

2011-08-12T19:14:00.000+03:00

Meidän remonttimies ilmestyi eilen. Ju-huuu! HÄN on elossa!! Ja työn on tarkoitus jatkua heti huomenna lauantaina - saunalla. Saatan siis sittenkin päästä löylyttelemään syyskuussa ilman, että oman vasaran tarvitsee heilua.

Tämä palautti sisustusinnon, joten tilasin heti kättelyssä itselleni uuden leikkuulaudan. Metsänvihreän. Fine Little Day:stä. Niillä on kiva blogikin.

Ravintola Juuri

2011-08-10T15:31:00.000+03:00

Voiko sisäänkäynti enää ollakaan houkuttelevampi? Pysähdyttävä. Ja ruokakin on vielä hyvää. Juuri. Korkeavuorenkadulla.

Hei, täällä kotoillaan taas!

2011-08-09T22:18:00.001+03:00

Kesäloma on onnistunut silloin, kun töihin paluu ei ahdista ja tili on sopivasti miinuksella. Näin minulle kävi. Minä onnekas lomailija. Lomaltapaluuahdistusta on kuitenkin aiheuttanut meidän remontti. Ihana, kirottu remontti. Muutimme pölyn keskelle kaksi yötä ennen reissua. Olimme kolme viikoa poissa ja sinä aikana piti tapahtua paljon. Ei tietenkään tapahtunut. Ja sitten meidän remonttimies taisi jäädä itse lomalle. Näkynyt ei nimittäin ole. Ei. Eikä hän vastaa puhelimeen. Ei.

Keittiöstä puuttuu vesi, yläkerran vessa on kaakeleilla, sauna foliopaperilla ja kaikki säilytyskaapit ovat ilman ovia. Innostu siinä sitten viimeistelemään. Saati sisustamaan.

Mutta olen päättänyt olla masentumatta. Tartun härkää sarvista ja rakennan saunan vaikka itse. Tai sitten en. Tai sitten joo. Haluan löylyihin viimeistään syyskuussa!

Koska täältä uudesta kodista on vielä hankalaa löytää mitään kivaa kuvattavaa, kaivan kameran, piuhan, lataan kaikki 3000 lomakuvaa ja avaan teille loma-albumia. Sateista huolimatta tässä blogissa tuoksuu vielä kesä! Se on Kotoilija reissussa. :)

Viimeinen yö

2011-06-28T23:55:00.000+03:00

Olisi aika kömpiä peiton alle. Nukkumaan väsyneen unta. Viimeinen yö vanhassa asunnossa on käsillä. Saa nähdä miten huomenna nukuttaa.

Uuteen kotiin kytketään netti vasta noin kuukauden päästä. Silloin, kun me palaamme lomaltamme. Kaukaa. Blogi jää siis kesätauolle. Toivottavasti te kaikki muutkin. Mutta älkää hävitkö minnekään. Älkää. Loman jälkeen aloitan sarjan ennen-jälkeen-kuvilla. Meidän uudesta kodista tulee nimittäin hyvä. Sittenkin. :)

Ihastuttavaa lomaa kaikille.

En sittenkään malta olla paljastamatta

2011-06-22T16:27:00.000+03:00

Että jo menneenä toukokuuna meidän vanhassa kodissa kävi jännittäviä vieraita. Dekosta. He kuvasivat ja kyselivät asioita. Tuotoksen voi nähdä joskus myöhemmin. Kerron sitten. :)

Silkkaa jännitystä

2011-06-20T12:50:00.000+03:00

Edellisestä postauksesta on edetty. Meidän vessaan on nimittäin levytetty uusi katto ja lattia kaakeloitu. Eipä muuta. Tulppana olleet keittiön laatat pitäisi tulla keskiviikkona. Jännitän niitä.

Ja jännitän ensi viikon perjantaita. Silloin kun kaiken muuton ja remontin pitäisi jo olla takana. Ja meidän kaukana lomalla. Tuntuu varsin epätodelliselta.

tiilipintoja

karmittomia ovia

kulmia

korkeuseroja

Hiljaa hyvä tulee?

2011-06-17T13:41:00.000+03:00

Hissukka bloggaaja pahoittelee olematonta postaustiheyttä. Vaan kun ei ole ollut aikaa. Ei ole ollut konetta, eikä kameran piuhaa. Ei kerrassaan mitään. Ainoastaan venynyt remonttiaikataulu. Stressi.

Kökötän vieläkin meidän vanhassa asunnossa. Sohvan, ruokapöydän, sängyn ja tänään uudelleen kytketyn tietokoneen kanssa. Kaikki muu on sullottu jätesäkkeihin uuden kodin kahteen pieneen huoneeseen. Piiloon pölyä. Remontti on siis seissyt jo monta viikkoa, koska keittiön lattiakaakelit jumittavat jossakin laivassa. Toimituksen piti kestää 5 arkipäivää. Nyt on mennyt reilu kuukausi. Uusien asukkaiden tavaraa alkaa valumaan ensi maanantaina. Ehditäänkö me alta pois?

seinät levytettiin uudelleen. katon puupaneleista luovuttiin.

uusi katto. ruokailutilaa kehystää vähemmän syvät Manot.

yläkaapit melkein paikoillaan. alakaappeja vasta mallataan.

Designpienet

2011-05-31T18:38:00.000+03:00

Meillä ei asu ketään pieniä, mutta jos asuisi, voisin sortua. Niin söpöjä. Minibertoiat.

http://www.littlenest.com/

Design Helps

2011-05-29T11:48:00.000+03:00

Mennyt perjantai vietettiin hilpeissä tunnelmissa Tikau Sharen järjestämässä Design Helps huutokaupassa. Voi hitsi miten mainio tapahtuma olikaan. Nuijaa (sateenvarjoa) koputtanut Lorenz Backman hihitytti ja kaupan kiivas tahti piti posket punaisina. Hymyilyttää vieläkin.

Etukäteen tiirailemieni tuotteiden hinnat karkasivat, mutten sentään kotiutunut tyhjin käsin. Aavistuksen yllytettynä olin muutamassa sekunnissa Tikaun & Studio Suppasen uniikin Harijan valaisimen hämmentynyt omistaja. Siinä meni samalla uuden kodin vaivalla tehdyt valaistussuunnitelmat uusiksi. Hyvällä ja erilaisella tavalla. Naurattaa varmasti pitkään.

Kuvat: Tikau Share

Sateen alla suihkussa ja saunahaaveita

2011-05-22T11:56:00.000+03:00

Mä kadehdin mun siskon saunamökin pesutiloja. Onnistunutta valaistusta, yksinkertaisia yksityiskohtia ja sadettajasuihkuja. Viimeisteltiin eilen remonttimiehemme kanssa oman saunan suunnitelmia. Tykkään, kun hän esittää rohkeasti myös omia ideoitaan. Kertoo esimerkkejä tekemistään kohteista ja hulluttelee meidän kanssa eri vaihtoehdoilla. Hän saa remontoida meidän seuraavankin kohteen sitten joskus! Tosin saunan 45 asteen kulmaan asennetut sormipanelit eivät menneet läpi, vaikka hän kuinka yritti. Laitetaan ihan pystyyn vaan. Keep it simple. Kuten yllä olevissa kuvissa.

Vaalentunut sormiparketti

2011-05-17T14:24:00.000+03:00

Lupasin jo aikaisemmin dokumenteerata äidin tuunatusta lattiasta. Hänen vanha kellastunut sormiparketti hiottiin ja käsiteltiin aavistuksen valkoisella sävyllä. Aallon koivuinen tuolin jalka paljastaa oikean sävyn. Jälki on ihanan matta ja tasainen. Onnistunut. Ilme muuttui niin, ettei sitä meinaa enää edes tunnistaa samaksi kodiksi. Samalla äiti joutui ihan uuteen sisustuskierteeseen. Nyt kun kaikki muukin kellastunut täytyy korjata.

Joku vastaava käsittely tarvitaan myös meidän uuden kasarikodin parketille. Varmasti.

Mä rakastan mun viljelmiä

2011-05-06T12:44:00.000+03:00

Vanha asunto on aivan vihreyden vallassa. Siellä kun kasvaa meidän tuleva ruukkupuutarha. Ehkä kuukausi vielä pitää malttaa sisällä. Sitten ne saa päästää pihalle. Mun rakkaudella kasvattamat.

Täydellinen rentoutus

2011-05-03T22:11:00.000+03:00

Olen himosaunoja. Myönnän. Saunoisin vaikka joka päivä, jos se olisi mahdollista. Vaan vielä ei ole. Vappuna rentouduin oikein hartaasti viettämällä pitkän toven siskon puusaunamökin löylyissä. Kiukaiden alta kuului bonuksena rauhallinen musiikki. Aikaisemmin kuvittelin tollaisen musajutun hömpötyksenä, vaan enpä enää. Siis se oli täydellistä rentoutumista. Jäähyjä myöten. Kun tarkeni ulkona ja betoniterassi kylmetti varpaita.

Siskon ja hänen miehensä sauna on upein missä olen koskaan ollut. Helpoksi käykin siis oman saunamme suunnittelu. Kopieerataan vaan vähän pienempiin kuutioihin sopivaksi. Musiikkia myöten. :)

Omalla pihalla

2011-05-02T11:54:00.000+03:00

Mun ensimmäinen oma piha on aurinkoinen. On kuuma heti keväästä. Ja tällaisesta tilanteesta lähdetään liikkeelle. Vuorenkilpeä, sammalta ja neljä vinoa pihavaloa menneiltä vuosikymmeniltä. Raivataan pikkuhiljaa.

Tämä kesä viljellään pääsääntöisesti ruukuissa. Muutama on jo ilmestynytkin. Kohta tulee 30 lisää. Basilika poikineen.

Kai tästä vielä joskus koti tulee?

2011-04-26T22:56:00.000+03:00

Välillä tahtoo pinna kiristyä. Ja usko loppua. En meinaa jaksaa vääntää jokaisesta pikkuasiasta. Töitäkin kun pitäisi vielä tehdä. Ja lomamatka suunnitella. Vaneriunelmiin remonttimies sentään lupasi tarttua. Mutta ne ovat kuulemma vasta toukokuun lopun hommia. Justiinsa nyt tuntuu niin pitkältä ajalta.

2011-04-25T10:32:00.000+03:00

Hyvää pääsiäistä

2011-04-23T10:10:00.000+03:00

Ei näitä vapaapäiviksi oikein voi kutsua, mutta tuleepahan tulosta. Kaverit auttavat ihanasti. Erilainen tapa viettää pääsiäinen. Maalaamalla, raivaamalla ja grillaaamalla siinä välissä.

Äiti lähetti pääsiäistervehdyksen kolmen kuvan muodossa. Siellä kukkii jo omenapuu. Ja kananmunista on tehty hienoja koristeita.

Pääsiäisen pilkahdus

2011-04-20T08:14:00.000+03:00

Lammas pötköttää jo jääkaapissa. Tela, taltta ja harava odottavat remonttikohteessa. Sellainen pääsiäinen. Kahden yön päässä.

Salmiakkilattia

2011-04-18T11:04:00.000+03:00

Onko salmiakin värinen laatta liian tumma? Näkyyhän siinä pöly ja muruset. Mutta silti. Haluaisin tummia lattiapintoja valkoisen kontrastiksi. Keittiöön, yläkerran vessaan ja takkahuoneeseen. Vaihtoehtoja ja kokoja on lukuisia. Se aiheuttaa kriisiä. Ja päätökset on tehtävä torstaina. Niinpä.

Mutta hei, ei anneta mennä pelkäksi remonttiruikutukseksi. Kevennetään tunnelmaa. Katsokaan mun kevätpopoja. Kipitän muodikkaasti hempeässä sävyssä. Rakkauskengissä, kuten olen nämä nimennyt. Oi kepeä kevät. Ihanaa.

Eriparijuttuja vieraille

2011-04-15T21:20:00.000+03:00

Tykkään pyörittää meillä pientä majataloa. On arjen luksusta, kun kymppiuutisten aikana istutaan kivalla porukalla pyjamissa. Arkisin illat ei edes venähdä, koska aamulla kaikilla on kuitenkin aikainen kiire. On silti illallinen, iltapala ja yhteiset hyvän yön toivotukset. Kotoisaa.

Nyt onkin ollut harvinaisen vilkasta. Kaksi viikkoa sitten sohvalla tuhisi söpöin prinsessa, ylpein isoveli ja rutistettavin äiti. Viime viikonloppuna haettiin patjat puolison kavereille. Tällä viikolla siskolle ja ystävälle. Ensi viikolla saan tänne toisen siskon ja oman äidin.

Uudessa kodissa on ihanaa tarjota paremmat vieraspuitteet kuin olohuoneen kapea sohva. Takkahuone. Se rakennetaan vierashuoneeksi. Näky on tällä hetkellä - noh - raju (kuva yllä). Vaan arvatenkin on muutosta tiedossa. Suunnitelmissa valkoiset seinät ja katto, uusiksi rapattu takka, isoäidin vanha niukkalinjainen vuodesohva ja sekalaisen hallittu kaaos. Eriparijuttuja. Kesämökkifiilistä. Inspistä alla olevista.

Kuvat: täältä, täältä, täältä

Follow your heart

2011-04-13T14:16:00.000+03:00

Ja niin tein. Therese Sennerholt lanseerasi tänään ihania uutuuksia. Tilasin uuteen kotiin. Keittiöön ja yläkerran vessaan. Tai ihan minne vaan. Lahjaksikin. Koko talven loppuneita I eat cake in bed -korttejakin saa taas. Fanitan hulluna.

Inspiraatio vanerista

2011-04-12T23:59:00.000+03:00

Uuden kodin suhteen elää idea vaneripinnoista. Ollaan suunniteltu seinää, ovia ja/tai pikkutilpehööriä. Jotain. Tänään taitaa kallistua makuuhuoneen puolelle. Liukuviin kaapinoviin ja yksityiskohtiin. Sitten kaveriksi vain sänky, yöpöydät ja lukuvalot. Ripaus mustaa. Vuoden päästä kyllästyessäni voin maalata vaneripinnat tutusti valkoiseksi. Tai vaikka punaiseksi. Ihan miksi vain.

Kuvat Byggmax, String ja Vedum.

E-E-L-I

2011-04-09T11:19:00.001+03:00

Tädin pienen ensimmäiset omat juhlat. Onnea!

Juhlatervehdys on kirjoitettu liitutaulumaalilla maalatulle vanerille. Kehykset halkaistuista heinäseipäistä. Hauskoja ja monikäyttöisiä. Vaneri on muuten tällä hetkellä meillä se päivän sana. Vanerisia suunnitelmia uuteen kotiin... Kerron pian.

Sormet mullassa

2011-04-07T20:57:00.000+03:00

Pyörähdys kevätpuutarhamessuilla ja kynnenaluset ovat taas ihan mullassa. Taimimäärä kasvaa ja pihasuunnitelmat paisuvat. Piipahtakaa messukeskuksessa jos vain suinkin ehditte. Ihmeessä.

Mustan ja valkoisen kamppailu päättynyt

2011-04-03T23:03:00.000+03:00

Hän KIITTÄÄ keittiön tasoon ja lattiaan liittyvistä kommenteista. Nyt päätös on tehty. Kohtalo puuttui siinä mielessä peliin, että Tikaun kauan haaveilemani Square-matto oli vastustamattomassa alessa. Samalla hetkellä tason värikin ratkesi. Enemmistön mieliksi. Valkoinen. Ja tumma lattia, jotta uusi matto erottuisi edukseen (ei niillä murusilla niin väliä ;)). Valkoiset kaapit, valkoinen taso, valkoinen välitila ja ....

musta olohuoneen seinä!

Hip hei. Remontti alkaa nyt viikolla.

Mustaa ja valkoista, vaan miten päin?

2011-03-31T16:14:00.001+03:00

Musta taso ja valkoinen lattia vai valkoinen taso ja tumma lattia? En osaa päättää. Auttakaa! Kaapit on kuten kuvassa, Manot. Vanhat tutut.

Kuvat Kvikin kuvastosta.

Pihalle - äkkiä!

2011-03-24T21:59:00.000+02:00

kuva

Oma ikääntyminen ilmenee meikäläisellä ehkä parhaiten näistä multahommista. Ennen ei tämä touhu kiinnostanut. Nyt kylläkin. Olin varmastikin ensimmäisten joukossa siemenostoksilla. Maaliskuun alussa. Ei ollut kesäkurpitsa päässyt loppumaan, ei. Nyt ne kasvaa jo sellaista kyytiä, että sato tupsahtaa vielä vanhan asunnon keittiön lattialle.

Meidän uudessa kodissa on sopivan kokoinen piha. Ei palstapuutarhan kokoinen, vaan hallittavampi. On kuitenkin hassua, ettemme ole nähneet siitä kuin raamit. Muuten se on autuaasti lumen peitossa. Rasittaa, kun ei tiedä mitä nousee ja mistä. Ensimmäisen kesän pitäisi mennä havainnoidessa. Vaan en malta. Tekee jo mieli kuopsuttamaan.

Minun tyylissä piha suunnitellaan ilman viivotinta. Ruukku sinne, toinen tänne. Sikin sokin. Huolellisesti ja harkitusti sijoitellen - kuitenkin. Sekaan sopisivat Kekkilän uutuudet. Vihervitriini ja Parvekeviljelysetti. Vaan hei, katsokaa hintoja. Vitriinistä saa pulittaa noin 750 e. Unissani saa.

Ja ompelukone sanoisi surrur

2011-03-21T14:22:00.001+02:00

Tätä teosta tekisi mieli. Vaikken ole edes päässyt vielä hiplaamaan. Voisi löytyä käyttöä niille lukuisille tilkuille. Jämäpaloille. Ja Ysmykin on taas varmaan pian tulossa.

Avaimet

2011-03-18T17:38:00.000+02:00

Koti ei ole koskaan valmis. Kun yhden projektin saa valmiiksi, toinen alkaa. Kun yhdestä haaveesta luopuu, tilalle syntyy monta uutta. Olohuoneesta tuli melkein valmis, työhuone jäi kunnolla vaiheeseen. Nyt vain sitten kävi niin, että nykyisen asuntomme taru alkaa olla tässä. Olemme ostaneet uuden!

Kuvassa on avain seuraavaan osoitteeseen. Ei loppuelämän kotiin, vaan tähän hetkeen. Väljempiin neliöihin. Omalle pienelle pihalle. Saunaan. Aavistus Helsingin rajan ulkopuolelle (voi apua!). Remonttiin.

En malttaisi aloittaa dokumentointia työmaalta. Tehtävää on nimittäin paljon. Ideoita liikaa ja päätöksiä kovin monta. Yön pikkutunneilla jotkut asiat onneksi aina loksahtavat paikoilleen. Kuten Bombroo-matto, joka lentää seuraavaksi seinälle.

Tulevien kolmen kuukauden aikana täällä heiluu tela ja se sen kymmenen muuta työkalua. Jippii.

Kevättä

2011-03-14T09:03:00.000+02:00

Herkkä kevät. Aurinkoinen. Vähän stressaava. Ideoiden täyteinen. Kirsikankukkainen. Kotirintamalla on käynnistymässä superjännittävä viikko. Kerron myöhemmin lisää. Pian. Loppuviikosta. Huh.

"Bloggaa heti!"

2011-03-02T17:40:00.000+02:00

En ole mikään lukija, mutta Lisa Sounion Brändikkäästä selvisin. Sain ajatuksia ja ideoitakin. Ensimmäiseksi tartun kuitenkin Sounion kehoitukseen:

"Kun saat hyvää palvelua, kerro, twiittaa ja bloggaa sitä heti!"

Tartun tähän. Ja sitten tarinaan: Sain syksyllä lahjaksi kaksi Koskisen Lantern lyhtyä. Kauan kauan toivomaani. Pidin lyhtyjä pienen kerrostaloasunnon takkoina. Poltin joka ilta ja fiilistelin. Kerran erehdyin laittamaan lyhtyihin liian huonolaatuiset pöytäkynttilät ja tali valui kynttilän kuppiin. Varovasti talia irrottaessani lasikuppi lohkesi. Meni kolmeen osaan. Säpäleiksi. Harmitti NIIN.

Otin välittömästi puhelimitse yhteyttä Iittalan tehtaanmyymälään. Saisin poikkeuksellisesti varakappaleen 32 euron hintaan. Jäin harkitsemaan. Samaan syssyyn lähetin tiedusteluviestin Iittalan kuluttajapalveluun. Sain vastauksessa huolelliset Lanternin käyttöohjeet (ei pöytäkynttilöitä) ja tiedon minulle lähetetystä ilmaisesta varakappaleesta. Oi onni. Oi Iittalan palvelua. Riemastuin NIIN, että nyt tekin tiedätte.

Iltahämärässä

2011-02-28T15:41:00.000+02:00

Näin pimeitä hetkiä saa odottaa iltasella jo muutaman tunnin. Kiva niin. Näiden muhkeiden kinosten takana ja tässä tyylikkäässä iltavalaistuksessa sisko perheineen asuu jo uutta taloa. Ajattelin ensin kuvata taloa ulkoa ja mennä sisälle vasta kun tavarat ovat paikoillaan. Vielä ei nimittäin ole.

Alimmassa kuvassa - ta daa - "kesämökkini", jossa yövyinkin jo muutaman onnistuneen yön. Pakkanen pysyi loitolla. Nukuin sikeästi. Mökki pitää sisällään tilavan vierashuoneen, upeimman saunan ikinä, wc:n ja suihkutilat. Nam.

Aurinkoa

2011-02-25T10:44:00.000+02:00

Ihanasti on pilkahdellut auringon säteet nyt jo parin viikon ajan. Se tietää heti reissua lähikukkakauppaan. Tulee kukkahimo. Naamiaisten teemaan sopi tulipunaruusut. Sekaan vihreää ja tulppaaneita. Ostin raaka-aineet ja laitoin yhden viime viikonlopun vieraista töihin. Teklan. Niin taitavan.

Venäläiset naamiaiset

2011-02-22T13:19:00.000+02:00

Tunnelmapalat menneeltä viikonlopulta. Puolison synttärit, joita vietettiin venäläisillä teemanaamiaisilla. Ai että, mitä hahmoja meillä pyörikään. Vieläkin naurattaa.

Lähtikö mopo käsistä

2011-02-08T10:23:00.000+02:00

Jos elämään kasaantuu ruuhkaa, blogi on se joka siitä ensimmäisenä kärsii. Niinhän se menee. Pahoittelen. Töissä sentään jo helpottaa, mutta kotona välttämättä ei. Ei, etenkin jos nurkkiin on katselemista. Paikat ovat täyttyneet ontelokuteesta.

Spotsin innoittamana tutustuin onteloon ja hihkuin siitä sitten muillekin. Yksi mukava lauantai ehdotin kimppatilausta Päivin kudepuotiin. Ja mopo lähti käsistä. Nyt täällä lojuu yhteensä 19 kiloa mustaa ja valkoista ekokudetta. Kunhan vain joku hakisi ja kutoisi pois. Luulen, että tästä tulee lelukorit koko kylän lapsille. Ja patalaput koko suvulle. Tyynyjä, vessan mattoja, pikkukoreja, jännetuppitulehduksia.

Ihanaa ruuhkaa ja kelpaa nyt pysyä kiireisenä. Lupaan myöhemmin esitellä tuotoksia koko 19 kilon edestä. :)

Kuume nousee taas

2011-01-21T16:48:00.001+02:00

Mieli pysyi herkkänä monta viikkoa sen jälkeen, kun Victoria ja Daniel olivat saaneet toisensa. Meille hankittiin hääkrääsää, eikä yhtään telkkarin uusintaa jätetty katsomatta. Poikaystävä opetteli prinssin puheen ulkoa ja jääkaapin ovessa on vieläkin virallinen kihlakuva magneettina. Katsotaan miten tunnelma kohoaa Williamin ja Katen kohdalla. Käsiä ainakin voisi lämmittää näillä Donna Wilsonin sormikkailla. Sellaiset voisi tehdä myös itse. Tai ei ehkä sittenkään. Näin loppuviikosta alkaa oma makukin jo vähän pettämään. Ei kun viikonlopun viettoon.

Hän haaveilee taas

2011-01-18T18:38:00.000+02:00

Nykyisessä olohuoneen pöydässä pettää Ikean kylpyhuonekalusteiden jalat. Pitäisi korjata, mutta ideoin jo uutta. Nimittäin näiden Dekossa julkaistujen kuvien pohjalta. Myös nuo neulokset kihnuttavat. Onko kenelläkään tietoa tollaisesta himopaksusta langasta? Puikotkin pitäisi varmaan teettää puusepällä. Oi näitä haaveita.

Fanitan

2011-01-17T13:50:00.003+02:00

Nimittäin Sanna Annukkaa. Hän lupaili uutta tuotanto ennen joulua, ja niin suureksi ilokseni myös tapahtui. Puulinnut myytiin nenän edestä, joten näiden kanssa tulee toimia nopeammin. Haaveilen pöllöistä neljänä kappaleena, esimerkiksi adventtikynttilöiksi. Hinnan puolesta vaan en taida taipua. On tyytyminen kahteen.

Riihimäkeä muovikorkeilla

2011-01-13T07:44:00.000+02:00

Aina kun kyläilen Kotkassa, myöhästyn, sillä en voi olla tekemässä mutkaa Karhulan Monitason kautta. Monitaso on pienen pienoinen ja näyttää autotallikirppikseltä. Todellisuudessa tämä syrjäinen osto- ja myyntiliike on kuitenkin yksi suurimmista tietämistäni aarreaitoista. En ole koskaan tullut ulos tyhjin käsin. Monitasosta kotiutin turkinkin.

Näitä Riihimäen muovikannellisia purkkeja en ole nähnyt muualla. Kahdeksalla eurolla toin kotiin kaikki. Ja pidän ne ei toivotut lemmikit loitolla.

Langat piilossa

2011-01-10T09:53:00.000+02:00

Joulupukki päätti tukea käsitöiden uutta tulemista vuonna 2011 tuomalla lahjaksi toivomani lankakorin. Tikausta. Ihanan pyöreyden sisään on nyt kätketty monta vaiheessa olevaa projektia. Pitää olla vaihtoehtoja, sillä joskus innostaa villa, toisena raaka pellava, uutena ontelokude. Joskus jaksaa keskittyä paremmin kuin toisena. Sukkaan, joulukoristeisiin, säilytyskoriin, tyynynpäällisiin. Joka tilanteeseen ja tunnelmaan. Omansa. Nyt ihanasti piilossa.

Paketit paikoilleen

2011-01-07T00:01:00.000+02:00

Vasta nyt sain joulun paketit paikoilleen. Keittiön mustavalkoiset yksityiskohdat esille. Uusi keittiöliina ohjeistaa sushin tekoon. Kummipoika puolestaan erotuomaroi jääkaapin ovessa pelattavaa ristinollaa.
Ihania. Pieniä.

2011

2011-01-05T12:36:00.000+02:00

Uusi vuosi. Uudet kujeet. Uusi kalenteri. Johostudiolta.

Loppukiri

2011-01-03T12:47:00.000+02:00

Siskon perheen talossa on käynnissä loppukiri. Viimeiset kaksi remontin täyteistä kuukautta ja sitten he pääsevät muuttamaan. Avitin viime viikolla sen minkä pystyin, eli viuhdoin telalla ja levitin liisteriä. Siinäpä se.

Vauvan huoneen sisustus lähtee tapetista. Seinän pöllöt saavat kavereikseen lisää pöllöjä, hyllyjä ja teemaan sopivaa valaistusta. Voi olla, että haluankin punkata saunamökin sijasta täällä. Vaikuttaa sen verran kivalta.

Keittiön väritys puolestaan lähtee liikkeelle mustikan sinisestä Kitchen Aidista. Näyttää seinässä mustalta, muttei ole. Keittiö ja eteinen yhdistetään valkoisella laatalla, ja sinisellä.

Jee, kohta pääsee muuttoavuksi!

Vuoden viimeiset

2010-12-31T12:15:00.000+02:00

Tämän illan kemuja on odotettu koko syksy. Tuparit Espoossa. Vihdoinkin. Kenkävaihtoehtoja on hankittu pitkin syksyä. On sorttia joka säälle, paitsi ei sitten tietenkään tälle pakkaselle. Kirppikseltä kympillä löytämäni lammasturkki on käynyt pesulassa. Jeanmaire ja pari muuta ovat viilenemässä kaapissa. Lähtölaskenta on alkanut.

Huomenna nollataan ja sitten lähdetään taas uudelleen liikkeelle. Vuodelle 2011 on jo ihania ja touhukkaita suunnitelmia. Aikomuksia. Aion kutoa melkein yhtä paljon kuin yläasteella (jep, hyvässä vireessä ollaan). Aion suunnitella ja toteuttaa. Remontoida. Karsia kaiken ylimääräisen. Opiskella hitusen. Ja matkustaa aika kauas. Aion nauttia ympärillä olevista ja olevasta. Jatkaa rauhallista ja rentoa kotoilua, kun olen sen makuun niin kivasti päässyt.

Onnellista alkavaa vuotta teille kaikille!
Ja kiva, että jaksatte aina kurkkia tänne. :)

Kylässä - sarja alkaa

2010-12-28T11:19:00.000+02:00

Jo blogin perustamisvaiheessa lupailin kyläilykuvia lähipiiristä. Joulun tuntumassa kun tulee muutenkin visiteerattua enemmän kuin muulloin vuodessa, ajattelin sitten lunastaa lupaukseni. Nappasin kameran mukaan parille reissulle. Ensin Helsingin Käpylään.

Käpylän kaksio viehättää ehkä eniten siinä, etten koskaan ehdi keksiä kaikkia sen yksityiskohtia kerralla. Aina jää seuraavalle kyläilylle jotain uutta löydettävää. Tosin tämä sisustaja on jokaiselle kerralle myös ehtinyt hankkia jotakin uutta. Hyvällä, vahvasti omalla maulla, harkitusti. Sisustaminen on siis täälläkin jatkuva, ei koskaan valmistuva prosessi.

Yksi mielenkiintoinen erilaisuus tässä kodissa on myös lattian rajan sisustaminen. Jännittävää ei ole pelkästään hyllyjen päällä ja seinillä, vaan myös lattioilla. Se vaatii tilaa ja kekseliäisyyttä.

Ihanalla tyylillä ja niin omistajansa näköinen. Luulen, että kamera kyläilee täällä uudelleenkin. Ehkä kesällä?

Haluan vain sanoa

2010-12-24T09:13:00.000+02:00

Valmiina jouluun

2010-12-22T11:52:00.000+02:00

Tuli siivottua niin perusteellisesti, että tuntuu kuin olisi kylässä omassa kodissaan. Ei ylimääräisiä kasoja, ei villakoiria. Kelpaa lähteä joulun viettoon. Ja on sitten taas ihana tulla takaisin.

Otin muuten varaslähdön pakettien kanssa. Yksi on jo avattu ja sijoitettu huolellisesti paikalleen. Bertoian Side Chair. KAUAN haaveilemani. Ostin itse, itselle. Kiltti minä. :)

Kiitokseni siivouksen apujoukoille. ;)

Havutähti

2010-12-20T16:51:00.000+02:00

Kohta kuuset koristellaan ihan oikeasti. Se on tällä viikolla jo. Me tosin vietämme joulun poikkeuksellisesti mökkeillen ja tarkoitus olisi pärjätä kokonaan ilman kuusta.Onnistunee.

Jaan kuitenkin vinkin joulukuusellisille. Jos kuusen tähden kimallus kyllästyttää, voit ottaa vaarin siskoni tekeleestä muutaman joulun takaa. Aineksina kuusen oksia, ohutta metallilankaa, kimallusta oman maun mukaan ja suhaus hopeaspraytä. Lopputulos on mielestäni maltillinen. Tyylikäskin.

Joulupuut on rakennettu

2010-12-16T23:43:00.000+02:00

Toinen valoista. Toinen rakkaista, monesti lahjaksi saaduista koristeista. On jo nyt niin sääli, että tätä loistoa saa katsella vain pienen osan vuodesta. Katselisi nimittäin pidempään. Glögin lomassa.

Sinisiä ja vihreitä hetkiä

2010-12-12T19:41:00.001+02:00

Aamuisin ja alkuiltaisin voi kokea hurmaavia sinisiä hetkiä. Kylmän vaikutuksen takia sinisyyttä ihastelee kuitenkin mielummin ikkunan läpi. Toisin kuin Vihreyttä. Se on kodin uusin herkku, jota voi vain tuijottella ja tuijottella. Vangitseva on siis sekin.

Ja sitten oli onnea onnettomuudessa. Ostin toissa viikolla vahingossa liian pienen joulupöytäliinan Marimekon Kuusikulmiosta. Käsiin jäi turhan kallis kankaanpala ilman tarkoitusta. Kunnes keksin, että Kuusikulmio passaa varsin kivasti Vihreyden viereen. Tehdään niistä pari. Näyttävä sellainen.

Joulupallot

2010-12-06T21:21:00.000+02:00

En piittaa joulun punaisesta. Paitsi näistä. Jouluaarteista.

Päätimme viime jouluna, ettemme osta toisillemme lainkaan lahjoja. Ja näin tapahtui. Välipäivinä vaelsimme Porvoon vanhassa kaupungissa ja piipahdimme antiikkiliikkeessä. Lähdimme sieltä jo kertaalleen ulos, mutta oli palattava. Yhteinen joululahja ostettiin takautuvasti.

Nyt kuusi kristallista pääsevät ensimmäisen kerran käyttöön. Ne kaivettiin joululaatikosta, kuten joulupallot kuuluukin. Ihanasti bling bling ja yli oman normaalin maun. Jouluna saa koristella ja itsenäisyyspäivänä fiinistellä. Linnassakin kimaltelee.

Katse jää kiinni

2010-12-03T06:47:00.000+02:00

näihin. Justiinsa tätä aikaa vuodesta. Vangitsevasti. Irene Suchocki.

Jouluviljaa

2010-11-29T22:48:00.001+02:00

Uhmasin eilen miinuksia. Ripeillä askelilla tarkeni ja jouluun laitetut ikkunat pitivät mieltä yllä. Pore Helsingin ikkunat kuitenkin pysäyttivät Vuorimiehenkadulla. Liike oli harmiksi jo kiinni, joten pitää lenkkeillä uudelleen.

Ihastuin viljakoristeisiin. Nyt jos olisi se mökki, toteuttaisin tämän jouluksi ruokapöydän ylle.

Edit: Luulin tota kauraksi. Onneksi joku oikaisi. ;)

Pakkasaskartelua

2010-11-28T20:40:00.000+02:00

Pengoin sunnuntain iloksi vanhoja kuvia ja löysin otoksia viime joululta. Valitettavasti en voi ottaa kunniaa tästä tekeleestä, mutta esittelen sen silti. Siskon tuunaama talvikranssi oli jäädytetty kakkuvuokaan. Mausteena kuusen oksia ja koristeena muovitimantteja. Kakkuja oli useita. Siellä täällä. Runsaasti, kuten jouluna kuuluu ollakin. Tämä versio peittoaa kyllä havupöheiköt. Ja on vieläpä varsin edullinenkin.

Nyt olisi hyvät leivontakelit. Sopivan kirpeetä. Nam.

Kuusikin tuotiin jo sisälle

2010-11-26T21:47:00.000+02:00

Olen tonttu - tiedän. Lahjoja syntyy niin että sormia pakottaa. Tekisi mieli esitellä ne kaikki täällä, mutta se saattaisi pilata joidenkin yllätyksen. Yritän malttaa. En lupaa, mutta yritän.

Kuusenkin toin jo. Enää puuttuvat vain koristeet, niin kuusesta kuin puustakin. Josko kaivaisi joululaatikot sunnuntaina, vaikkei se vielä joulukuuta olekaan. Fiilis nousee.