Kukkuu

Seinältä puuttuu kello. Yhtä vaihtoehtoa ehdottelinkin jo täällä, mutta nyt esittelen kilpailevan vaihtoehdon. Tämä vastaisi myös uuteen mustavalkoiseen teemaan, jota muuten olen jo toteuttanut täällä reissussa tämän viikon ollessani. Esittelen tuliaiset myöhemmin.

Aiemmin tämä saksalaista suunnittelua edustava moderni käkikello kuului MoMa:n kokoelmiin, mutta näyttää nyt kadonneen ainakin kaupan valikoimista. No, tästä huolimatta se kelpaisi meille. Paikkakin olisi jo valmiina. Herkkäunista kuitenkin kiinnostaa yksi asia: Kukkuuko tämä käki oikeasti? Kukkuuko se läpi yön?

Kuva: Dwell

Ovesta tuli sittenkin pöytä

Projekti on saatu päätökseen. Ovesta tuli pöytä ja varsin hieno tulikin. Olen tyytyväinen. Matkahuollosta noutaessa ovi oli lähes hämähäkin seittien peitossa ja näytti aivan liian suurelta. Loppujen lopuksi koko olikin varsin passeli. Ovi sai uuden maalipinnan ja jalat Ikeasta. Nyt se on myös sopivalla korkeudella Hesarin lukemiseen. Mahtuu kaksi rinnakkain.

Kivana yksityiskohtana säilytettiin avaimen reikä. Lyhtyjen kokoelma on Arabiaa menneiltä vuosikymmeniltä.

Vain tunne voi johtaa toimintaan

Kaikki aistini saivat yliannostuksen kuluneella viikolla, kun vietin päivän Villa Störsvikissä Siuntiossa. Siis positiivisen yliannostuksen. Huh sentään. Omalla niemellä meren (jään) äärellä sijaitseva kokouspaikka oli esteettisyydessään niin huikea, että koin melkoisen herätyksen. Mustaa ja valkoista! Siinä on sisustuksen uusi teema. Kesään mennään pelkistetysti.  

Villa Störsvik on taidolla sisustettu ja onnistuneilla valinnoilla stailattu paketti. Suuret verhomaiset kattovalaisimet, näyttävät ruokailuryhmät kaitaliinoineen, kokouskalusteiden (myös pöytien) päällystäminen, seinät – kaikki voimauttavaa mustaa. Kattorakenteet, matot, astiat – kaikki viileää valkoista. Kontrasteja. Kokonaisuuden viimeistelivät harkitut yksityiskohdat. Pari takkaa tulessa, lukemattomasti palavia kynttilöitä, porontaljoja, lifestylekirjapinoja, kukkivia omenapuun oksia, Lanterneja. Myös Lumo-palvelut toimivat; Tuoremehu juotiin Essenceistä, kurpitsakeitto nautittiin Taika-kupeista.

Tunteita herättänyt kokemus tulee kalliiksi. Meille halutaan mustaa ja valkoista ainakin seuraavissa muodoissa:

- uusi olohuoneen matto, kummassa värissä?
- muutama sohvatyyny, molemmissa väreissä
- mustia lautasliinoja
- mustia kaitaliinoja
- lisää Taikaa
- Lantern ja sisälle musta kynttilä

Kuvista kiitos Ulrika Zitting'lle.

---

PS. 2h+k on kuulunut mun blogisuosikkeihin aikojen alusta lähtien. Tai siis siitä saakka kun sen joskus reilu vuosi sitten löysin. Omat mielipiteet ja puhdas tyyli - Tykkään. Kuukauden vanha blogini kiittää maininnasta ja jatkaa innoissaan eteenpäin. Jee jee.

Tapettikuume

Päätimme remontin yhteydessä tehdä kaikista pinnoista valkoisia. Neutraalit puhtaat seinät voisi myöhemmin sävyttää miten haluaisi, mutta alkuun haave oli valkoinen. Mitäs kuitenkin tehdään, kun remontin aikana iskee ihan kamala tapettikuume? Siis sellainen aivan älytön vimma saada kukkia ja kikerrystä. Asiaa ei helpottanut, ettei mies ollut valmis tinkimään alkuperäissuunnitelmasta.

Ongelmaan löytyi ratkaisu. Silloin tapetoidaan tila, joka ei hypi silmille kaiken aikaa. Tapetoidaan jokin kolo vaikkakin vain omaksi yllätykseksi. Loppujen lopuksi meillä tapetoitiin vaatehuoneen yksi seinä. Homman hoiti mun taitava sisko, jolta meni Designers Guildin Santuzza black and white:n levittämiseen muutama minuutti. Samettipintainen överitapetti hymyilyttää nykyään, kun siitä tavaravuoren takaa näkyy pilkahdus. Tahto piti kuitenkin vain saada läpi. Onneksi. Siis onneksi.

Vaatehuoneen muista ratkaisuista vastaa Elfa ja Pergon Silver Country.

Valmistaudutaan pääsiäiseen

En ole juurikaan harrastanut pääsiäiskoristelua. Tosin en ole omistanut koristeitakaan. Vuosi sitten sain lahjaksi Pentikin lasimunia. Niitä voi upottaa rairuohon sekaan, jos muistaa kasvattaa. Tänä vuonna olen muistanut ainakin yrittää, mutta nyt haasteena on muistaa kastella. Muutama viikko sitten sain toisen koristeeni. Söpöin Lilla Tilde toi tullessaan hauskan pupun, joka odottaa pääsiäistä sohvalla ja on kaverina päikkäreillä.

Lauantaina tein sitten ensimmäisen oman hankintani. Olohuoneessa nököttävä puuhan pitää tietysti pukea ajan teemaan. Koska höyhenet tuntuivat liian rajuilta, hankin muutaman Pentikin vihreän linnun. Neljä riittää. Söpöjä.

Lahjaidea

Saimme hauskan joululahjan. Hämäävästi vähän isommasta paketista löytyi aamiaislahjakortti lähikahvilaan. Kokonaisuuteen kuului tietysti myös hyvä aamiaisseura.

Lunastimme lahjan eilen. Tämä oli piristävä aloitus viikonlopulle ja varsin suositeltava lahjaidea kopioitavaksi eteenpäin. Kiitos vielä.

Mistä sinä haluaisit juoda?

Luin monta vuotta sitten jostakin lehdestä jutun naisesta joka keräsi yksittäisiä erilaisia viinilaseja. Laseja oli kymmeniä ja naisen vieraille oli muodostunut omat lempparinsa. Tarina oli kiehtova.

Aloitin oman kokoelmani noin viisi vuotta sitten. Mitenkään erityisen aktiivinen en ole pyrkinyt olemaan, vaan laseja on hankittu Stokkan alesta tai kirppareilta. Milloin mistäkin. Reissuilta tuon yhden usein matkamuistoksi. Oma suosikkini on Köpiksen antiikkimarkkinoilta hankittu kirkas vihreä kristallinen. Lasi on vähän piskuinen muihin nähden, mutta toisaalta, se vaatii vain vähän tiheämpää täyttöä.

Vuosi sitten aloitin uuden kokoelman kuohuviinilaseista. Olen päässyt kahteen kappaleeseen.

Oi sitä tuskaa

Tätä kotia on asuttu nyt noin vuosi. Ennen kuin sohva voitiin kantaa sisään asunto vaati muutoksia. Seinät kaatuivat ja uudella seinällä muutettiin huonejärjestystä. Oviaukkoja suurennettiin, lattiaa uusittiin, oli päästävä eroon pintasähköistä ja lasikuitutapetista. Mieluisin muutos oli koko keittiön uusiminen.

Nyt kun pöly vuoden aikana on laskeutunut, voi kaivaa esiin nämä fiilispalat tuskan keskeltä. Itseasiassa remontti verotti sisustusintoa sen verran, että vuoden aikana kotiin ei ole ripustettu ainuttakaan verhoa tai taulua. Toisaalta viimeistellympää jälkeä tuleekin harkitsemalla – vaikka vuosia.

Nyt on kuitenkin taas aika innostua. On aika tehdä puhtaista pinnoista kotoisia ja meidän näköisiä. Sainkin siskolta riittävän hyvän verhovinkin, joka johti välittömiin tekoihin. Toimitus on viikon kuluttua. Tästä se taas alkaa.

Hii-o-hoi

 
Kaikki kaupat ovat pullollaan seiloreille sopivia raidallisia vaatteita. Vaikka viihdynkin merellä, passaan tämän trendin. Kaivan kaapista vanhat viirut ja niillä mennään. Etenkin yli vuoden vanha Tikaun silkkihuivi on käytössä. Se on ihana.

Voisiko raidoista kuitenkin innostua kotona? Ehkäpä. Työhuoneen lattialle kelpaisi sen Stringin kaveriksi Tikaun Square-matto, joka on käsin huovutettua villaa. Ei tarvitsisi villasukkia työfiiliksen aikaansaamiseksi. Kivasta kokonaisuudesta uupuisi tämän jälkeen enää työtuoli ja kattolamppu. Ne hakuseen.

Samaisen firman mattokokoelman Stripe on myös pysynyt mielessä. Se jo kerran koeajettiin eteisessä, mutta ei valitettavasti istunut kuvaan. Ehkä lasitetulle parvekkeelle joidenkin kivojen kalusteiden kera?

Mattokuvat: Tikau

Helmililjoja

Ruotsalaisista blogeista inspiroituneena halusin kotiin valkoisia helmililjoja. Se ei pääkaupungissa ollutkaan mikään helppo tehtävä ja loppujen lopuksi oli otettava järeämmät otteet käyttöön.

Valkoisia helmililjoja ei viljellä lainkaan Suomessa, joten ne ovat tuontitavaraa Hollannista ja siksi harvinaisempia. Näytin loppujen lopuksi riittävän surkealta, joten lähikukkakauppias ehdotti tilaavansa niitä, mikäli haluaisin. Ja halusinhan minä. Täydet pisteet palvelusta.

Paljon onnea

Tänään on juhlat. Ihanainen neiti M täyttää vuosia ja kestitsee meitä kotonaan sen kunniaksi. Neiti M rakastaa vihreää ja käyttää koruja, aivan kuten minäkin. Päätin ilahduttaa sankaria tällä teemalla.

Askartelin pakettiin ohuesta hopealangasta, erilaisista hopeaketjuista ja vihreistä sekä kirkkaista lasihelmistä herkän kaulaketjun. Pitsimäinen kokonaisuus käy kesämekkojen kaveriksi. Onnea, M.

Nukkumaan klo 22:30

Alessin uutuus on kello, joka mukailee edellisen postauksen teemaa. Kellotauluun voi itse kirjoittaa mitä milloinkin tapahtuu. Tai pitäisi tapahtua. Tai toivoisi tapahtuvan. Miten menisi ihanteellisen tehokas arkipäivä?

06:30 - aamuvirkun herätys
12:00 - lounas ja turinaa
14:00 - kahvit ja turinaa
16:00 - työpäivä päättyy, turina päättyy
19:00 - jumppa
20:00 - sauna, lisää turinaa
21:00 - ansaittu tv-hetki
22:30 - nukkumaan

Haasteellisimman kohdat ovat klo 16:00 ja 22:30 kohdalla. Pitäisiköhän kello kurissa?

Kuvat: Alessi

Muistiinpanoja

Mulla on tapana tehdä muistiinpanoja. Laadin to do -listoja, kauppalappuja ja kirjaan ylös tilanteiden avainsanoja. Olenkin erityisen iloinen, että keittiön ja ruokailutilan väliin jäi keskikokoisen Chat-Boardin mentävä aukko. Helpottaa arkea. Ja huonoa muistia.

Chat-Boardista ja sen väri-materiaali-yhdistelmästä tuli idea jatkaa samalla teemalla keittiön välitilaan ja edelleen baaritason taakse. Kyseiset lasipinnat toimivat yhtälailla viestialustoina; Vieraat toivotetaan tervetulleiksi suurin kirjaimin ja kesteissä menu on seinälle kirjoitettuna.

EtcLiving'stä nappaamassani inspiraatiokuvassa on käytetty suosittua liitutaulumaalia. Näyttää kivalta. Tällaista henkeä voisi hakea jossakin tulevassa kodissa, mikäli puitteet antavat myöten.

Roskislöytö

Meidän naapurit muuttavat. Rouva raivaa ja siivoaa raivolla ennen siirtymistään uuteen kotiinsa. Bongasin hänen jäljiltään mahtavan lehtikasan paperinkeräyksestä ja raahasin sen tyytyväisenä kotiin. Tässä riittää iltalukemista. Tai siis katselemista. Ja saksimista.

Suurimman osan lehdistä olen jo kertaalleen lukenut, mutta se ei haittaa. Kertaus ei tee pahasta tässäkään suhteessa. Ja sitäpaitsi olen perustanut idealeikevihkoni vasta viime syksynä, joten näistä artikkeleista ei vielä ole saatu inspiskuvia talteen. Sakset ja liima esiin.

Oliivipuu kylpee valossa

Vaikka pidänkin vihreästä väristä, en tykkää viherkasveista. Rahapuita ja palmuja ei meillä ole. Leikkokukat taas ovat ihan toinen juttu, ja parvekekukat. Ja sitten ne ruukuissa olevat kausituotteet, jotka kestävät muutaman viikon. Lasken sellaisten joukkoon myös viikonloppuna hankkimani oliivipuun. Tämä hankinta on selvä merkki keväästä. Jotain elävää vihreää pitää nyt olla. Jotain, jonka lehdistä lempivärini sävyt hehkuvat, kun aurinko tulee taas esiin.

Puun paikka on Tukholmalaisen sisustusliikkeen nurkasta löytämässäni valoruukussa. Ruukku oli ruhjeilla ja likainen, mutta sain pelastettua sen edulliseen hintaan. Valoruukku on monikäyttöinen ja lattian rajasta kajastava valo luo ihanaa tunnelmaa. Elementissään se on jääpaloilla täytettynä ja kuohuviintä vahtiessaan. Tosin kyllä se oliivipuullekin luo ylväyttä, pariksi seuraavaksi viikoksi.

Menoa loppuviikolle

Maanantaina pitää jo viimeistään suunnitella seuraavan viikonlopun menoja. Mikäli kalenterissa on vielä tyhjää, kirjaa sinne messut ja koordinaateiksi Kaapelitehdas. Suosittelen etenkin Linda Toyen koruihin tutustumista. Ne ovat herkkuja.

Vähemmän voita

Talviset blini-istujaiset saavat nyt jäädä ja menu keventyä. On sushin vuoro. Nam. Lauantaisten lounasvieraiden kanssa väännettiin rulla jos toinen, mutta yksikään niistä ei ylittänyt julkaisukynnystä. Sushi voi näyttää muodoltaan Tobleronelta tai siitä voi hävitä se silmä. Kaikki on mahdollista. Paitsi täydellinen maki.

Kattauksessa muotokieli on sen sijaan laadukkaampi ja näyttää joka kerta täsmälleen samalta. Vaihtelua tuovat vain lautasliinat. Pöydälle asetellaan Arabian Nero-vateja ja lautasia sekä Iittalan tuotannosta jo poistuneet simppelit juomalasit. Lisäksi tabletit, puikot, tarvittavat tykötarpeet sekä kukkia/kynttilöitä tilanteesta riippuen. Oikea tunnelma on valmis.

Miss you honey

Mun sinkkupesä oli ihana, söpö pieni karkki. Jouduin luopumaan siitä muutama vuosi sitten, kun tila ei riittänyt kahdelle. Nyt on enemmän lääniä, mutta niin on myös ääniä.

Omaa pesää tulee välillä ikävä. Elo siellä oli kuin korurasiassa. Tyttömäisiä söpöjä juttuja ja liian paljon liian harkittuja yksityiskohtia. Nyt tyyli on riisutumpi. Asunnon osti herttainen nuori nainen, joka ihastui eteisen tapettiin ja tapetilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Hän tinki laatikot kaupantekijäisiksi. Samaista Designers Guildin tapettia oli kehystettynä myös ruokapöydän ylle.

Vanhat projektit palaavat mieleen. Ensimmäinen suunnittelemani keittiö, itse kaakeloima keittiön välitila ja kaakelimaalilla maalaamani kylppäri. Oi niitä aikoja.