22. heinäkuuta 2012

Ihan lomalla. Ja sykkyrällä Kerästä.


Lomailussa parhainta on hetki, kun saa kiinni täydellisestä lomafiiliksestä. Siitä tunteesta. Tiedättehän. Vuosi sitten se löytyi matkustamalla niin pitkälle kuin junalla pääsi. Tämän kesän täydellisin lomatunne koettiin Tampereella. Minisellä kaupunkilomalla kaksistaan. Ostoksilla. Kahvilla. Saunomalla hotellin kattoterassilla. Illallisella. Aamiaisella. Ja lankakaupoilla, nimittäin Kerässä. Yksinkertaisesti. 



No, Kerästä. Olen seurannut lankakauppa Kerän rakentamista niiden blogissa sekä facebookissa. Ja ihanaltahan siellä näytti livenäkin. Tietenkin. Lomatuomisina mukaan tarttui bambua, puuvillaa ja kookosta. Pian avattavasta verkkokaupasta tarttuu lisääkin, kun jäi vielä harmittamaan. Vaan ihastuttavasta ympäristöstä, palvelusta ja valikoimasta huolimatta eniten minua riemastutti, kun avasin ostokseni hotellilla.

Siis tapa pakata. Viimeistellä. Kutittaa esteetikon näköhermoja. Silkkipaperilla. Teipeillä. Kiurujen yö -rasioilla. Yksinkertaisesti ja pienesti. Vaan niin kauniisti.








Ja seuraava täydellinen lomahetki koittaa tänään illalla, kun nelosen puikot kehräävät Picklesin Thin Organic Cottonin kirmatessa. Ja kun saa mennä nukkumaan vasta kun on saanut valmista.





12. heinäkuuta 2012

Ihana kamala remontti









Me muutettiin tänne reilu vuosi sitten ja sen piti kestää vain joitakin kuukausia. Remontin siis. Vaan menipä vuosi. Tavallinen tarina varmastikin, vaan niin kamalan tuskainen. Me annettiin meidän remonttimiehelle kahdestikin potkut. Sitten vaihdettiin firmaa. Ja loppujen lopuksi päätettiin tehdä viimeistelyt itse. Tietysti juuri töiden ruuhkahuipun aikaan. Toki oltiin laiskojakin. Lamaantuneita, kun homma ei edennyt. Nyt mennään loppusuoralla.

Ollaan enää vaille:
- kahta listaa
- suihkuseiniä
- portaiden kaidetta
- väliovea
- tauluja
- monia ihan vain pieniä asioita

Suurten asioiden ollessa nyt valmiita, voin rauhassa keskittyä jo yksityiskohtiin. Tai aloittaa uuden kierroksen, kuten olohuoneen seinän kanssa tein. Se vaihtoi jo väriä. Kun kyllästyin. Muuten vain vaeltelen täällä tyytyväisenä. Hykertelen onnellisena, että jaksettiinpa sittenkin loppuun. Tai loppumetreille ainakin. Luulen tämän tunteen katkaisevan kuukausien blogitauonkin. Luulen kyllä oikeasti niin.