30. syyskuuta 2011

Keittiöremontti - done!

Keittiöremppa on ollut valmiina jo muutaman viikon. Muun remontteeraamisen takia se on aina vaan niin sotkuinen. Siivoan köökin viikonloppuna kuvauskuntoon. Perästä kuuluu.






Aurinkoista viikonloppua kaikille. Huilikaa.

27. syyskuuta 2011

Laita mun puikot heilumaan, Donna Wilson

Tässä on täydellinen inspiraatiokuva syksyyn. En tiedä pitäisikö vain painaa klik klik ja odottaa postia, vai kiiruhtaa lankakauppaan. Nää on nameja!


25. syyskuuta 2011

Sadonkorjuujuhlat

Häärin ulkona puoli eilistä. Pistin pihan syyskuntoon. Vain kanervat uupuvat. Korjasin lopun sadonkin. Ja päälle pidettiin juhlat. Ihan kaksistaan. Kyllä näitä kelpaa juhlia.

Oi sinä mehevyys!

Kuivut, päädyt koristeltuun pieneen purkkiin ja joululahjaksi.


Tervetuloa sisälle kypsymään.

Sinut söinkin jo pizzassa.

24. syyskuuta 2011

Ruukkupuutarha

Muistatteko keväällä, kun mä rakastin mun viljelmiä? No mä rakastan niitä vielä tänäänkin. Vaikka välillä jätin heitteille, ne eivät hyljänneet. Luonto ja sisko pitivät heistä huolta. Viikonloppuna mä korjaan sadon.


Isoäidin ikivanha kastelukannu. Leikin sillä pienenä.

4 cl vaaleaa rommia, 2 cl limen mehua, 2 tl sokeria, 10 cl soodavettä ja 10 kpl sitruunamelissan lehtiä. Nam!
 
Tilli ja Kanelibasilika ovat kavereita.

Chili polttaa ihanasti suussa.

Varsiselleriä ei kasvateta ensi kesänä. Silkka turhake. Pahaakin.

Kituvatkin ovat mun aarteita.

Ikean 19 euron hyllyt hoitavat Kekkilän Vihervitriinin virkaa. Ilman lasiovia. Se oikea vitriini on edelleen haaveissa.
 
Ruukut peittävät vanhaa terassilautaa. Ensi keväänä se uusitaan. Laajennetaan.

23. syyskuuta 2011

Tänään ne julkaistiin

Nimittäin Therese Sennerholtin uudet printit. Tartuin kahteen. Ja aion kirjoittaa joulupukille.



Ihanaa viikonloppua kaikille.

21. syyskuuta 2011

Syksy on täynnä intoa

Syksyllä aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. Vähän niinkuin uutena vuotena. Tänä syksynä olen päättänyt oppia ja opiskella. Hankkia uusia taitoja. Oppia verhoilemaan. Ymmärtää valokuvauksesta. Viimeistellä aineopintoja.

Aloitan verhoilusta.

Oon ollut itseoppinut niin kauan kuin muistan. Ottanut purkaessa mallia ja tehnyt uudella kankaalla vastaavan tilalle. Sinnepäin. Helppoahan se näin on. Mutta että oikeilla välineillä. Oikeilla tarvikkeilla. Oikeilla tekniikoilla. Nyt tuli aika perehtyä. Ilmoittauduin Espoon työväenopiston kotiverhoilun kurssille.  


Päätin aloittaa vaatimattomasti penkistä. Tosin kuten huomaatte, yksinkertaisesta penkistä. Löysin tämän kesällä lapsuuden kotikaupunkini kirppikseltä. Siellä kerrottiin sen olevan peräisin kaupungin hammaslääkärin vastaanottoaulasta. Okei, tällä penkillä olen siis istunut aikaisemminkin. Lapussa luki Artek. Tinkasin 60 euroon ja selittelin miehelle, että upea tulee. Kerrassaan upea.



Yksi kaverikin tuumasi, ettei kukaan keksi ostaa kirppikseltä mitään noin rumaa, ennenkuin esittelin verhoilukankaani. Johanna Gullichsenin Nereus . Sitten hänkin tajusi. Upeahan siitä tulee.


Ensimmäisellä verhoilukerralla tein purkutöitä ja opettaja tipautti minut maanpinnalle. Näinkin yksinkertaiseen työhön minulla on paljon opittavaa. Paljon. Mutta olen myös todella innokas oppimaan. No koska tästä tulee kerrassaan niin upea!

Minä ja mun kaveri maalattiin olohuoneeseen muuten se musta seinä. Sekin on upea.

20. syyskuuta 2011

Vielä tarkenee pihalla?

No nih, reissut on heitetty. On ihanaa olla kotona. Oikeastaan en ole koko syksynä malttanut lähteä kotoa mihinkään. Viihdyn meillä! Edelleen kaaoksessa, mutta kuitenkin. On ihanaa olla kotona!

Sillä aikaa kun me reissasimme junalla, sisko ja sen mies uurastivat pihalla. Kivettivät ja istuttivat. Nämä kuvat ovat heinäkuun lopulta. Nyt pensasmustikat värittävät pihaa aivan eri sävyissä. Syksyn sävyissä.

Nämä kuvat vievät minut jo meidän pihalle. Ensi kesälle. Mutta ennen sitä. Nautitaan syksystä.

Rivit suorassa.

Pensasmustikka. Näitä halutaan myös meidän pihalle.

Syötävä kukkapenkki. Mustikkaa, salviaa, rosmatiinia. Suoraan suuhun.

Omatekoinen viljelylaatikko.




Etupihalla.

19. syyskuuta 2011

Ja me päädyimme Kiinaan


Loppujen lopuksi. Halkaisimme viimeisenä junapäivänämme Gobin autiomaan.

Villihevosten ja jurttien bongailu vaihtui kameleiden bongailemiseen. Oi aavikon auringonlaskua.


Mongolian ja Kiinan rajalla olimme vangittuina vaunuumme usean tunnin ajan. Meille vaihdettiin kiskot. Hei haloo - miksemme vaihtaneet vain junaa eri kiskonleveyden takia? Pissattiko? Joo-o.

Ja aamulla heräsimme Kiinan vuoristossa. Juna kiemurteli kuin elokuvissa.

Kiina oli Kiina.

Ei ollut odotuksia. Ei tullut yllätyksiä. Tämä kaikki oli jo niin monessa matkaohjelmassa nähtyä.


Herkuttelimme. Emme kadulla, vaan viiden tähden hotellissamme. Ihan vain kontrastin saamiseksi. Meillä oli myös oma suihku! Ensimmäisen kerran koko reissussa.


Tuhlasimme rahat. Ostimme ihanan matkaseuralaistareni kanssa kaksi kiloa helmiä ja yhteensä 70 metriä silkkiä. Kävimme Kielletyssä kaupungissa.


Ja lensimme kotiin. Unelman täyttäneinä. Oi reissu, oi reissu. Muistelen sinua aina.
Ja ihanimmat kiitokseni teille kolmelle, matkaseurueelleni. Muistelemme tätä aina!


13. syyskuuta 2011

Mun upeimmat maisemat

Upein päivä, ikinä, Mongolian vuoristossa. Vaelsimme. Kiipesimme ylös. Tulimme alas. Ja nousimme taas uudestaan. Soitimme huipulta äideille. Vaan mitä sanoimme. "Hei, me ollaan täällä, upeissa maisemissa!" Mitäs siinä muutakaan voi sanoa. Illalla pojat vielä kiersivät vuoren ratsain. Täydellistä.








Yövyimme neljästä jurtasta tuossa rykelmän keskimmäisessä. Jeeppi sen vieressä.



Villihevoslauma. En uskaltanut mennä lähemmäksi.


9. syyskuuta 2011

Oma jurtta kullan kallis


 



Ja sittenhän se meidän seuraava majapaikka löytyikin. Keskeltä peltoa. Hevosten, jakkien, lampaiden ja muutaman koiran ympäröimänä. Ensimmäisenä yönä ulvoivat sudet. Jännitti.


Se kaikki tuntui jokseenkin epätodellista. Maisemat kuin postikortista. Me siellä. Keskellä.


Majoittauduimme kuvassa keittiössään häärivän paimentoilaisrouvan luokse. Hänen siisti, värikäs koti tuntui heti jonkun kodilta. Vaikkakin erilaiselta kodilta. Vasemmalla ruokatarvikelipasto, oikealla peseytymispiste. Kaikki.

Hän heräsi aikaisin. Karja kun piti hoitaa näkemyksemme mukaan vielä yön tunteina. Heräilimme siihen, kun juuri lypsetty jakin maito tarjoiltiin aamuteenä.

Vierailimme myös naapurijurtassa. Ja meitä pidettiin arvossaan. Kerrottiin tarinoita ja tarjottiin kaikkea mitä heillä vain saattoi olla. Maistelimme juuri valmistettua vodkaa. Se on tässä tekeillään. En osaa kertoa prosessista. En vaikka seurasin vierestä.

Olimme heidän elämäntyylistään kovin kiinnostuneita. Iso osa mongoleista kun asuu näin. Paimentolaisilta ei näyttänyt puuttuvan mitään, vaikkei heillä juuri mitään ollutkaan. Melkein kuin teltta kotinaan. Kuitenkin se oli tunnelmallista. Kodikasta. Ei voinut kuin miettiä oman kodin varustelua. Sitä liian runsasta. Ylenpalttista.