Syksy on täynnä intoa

Syksyllä aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. Vähän niinkuin uutena vuotena. Tänä syksynä olen päättänyt oppia ja opiskella. Hankkia uusia taitoja. Oppia verhoilemaan. Ymmärtää valokuvauksesta. Viimeistellä aineopintoja.

Aloitan verhoilusta.

Oon ollut itseoppinut niin kauan kuin muistan. Ottanut purkaessa mallia ja tehnyt uudella kankaalla vastaavan tilalle. Sinnepäin. Helppoahan se näin on. Mutta että oikeilla välineillä. Oikeilla tarvikkeilla. Oikeilla tekniikoilla. Nyt tuli aika perehtyä. Ilmoittauduin Espoon työväenopiston kotiverhoilun kurssille.  

Päätin aloittaa vaatimattomasti penkistä. Tosin kuten huomaatte, yksinkertaisesta penkistä. Löysin tämän kesällä lapsuuden kotikaupunkini kirppikseltä. Siellä kerrottiin sen olevan peräisin kaupungin hammaslääkärin vastaanottoaulasta. Okei, tällä penkillä olen siis istunut aikaisemminkin. Lapussa luki Artek. Tinkasin 60 euroon ja selittelin miehelle, että upea tulee. Kerrassaan upea.

Yksi kaverikin tuumasi, ettei kukaan keksi ostaa kirppikseltä mitään noin rumaa, ennenkuin esittelin verhoilukankaani. Johanna Gullichsenin Nereus . Sitten hänkin tajusi. Upeahan siitä tulee.

Ensimmäisellä verhoilukerralla tein purkutöitä ja opettaja tipautti minut maanpinnalle. Näinkin yksinkertaiseen työhön minulla on paljon opittavaa. Paljon. Mutta olen myös todella innokas oppimaan. No koska tästä tulee kerrassaan niin upea!

Minä ja mun kaveri maalattiin olohuoneeseen muuten se musta seinä. Sekin on upea.