12. lokakuuta 2012

Poika puetaan vintageen

Meillä ei ole suvussa kiertävää kastemekkoa. Oli siis hankittava oma. Uusi. Tai vanha tässä tapauksessa. Täydellinen mekko tuli vastaan Ahvenanmaalla. Reilu vuosi sitten. Sillon, kun vauva oli vielä haaveissa. Se roikkui erään navetan ovessa. Pihakirppiksellä. Neljä euroa.

Kirppistä piti talon vanha rouva. Mekko oli kuulunut hänen miehelleen, keskoselle, muistan. 30-luvulla. Hellyyttävät käsinnyplätyt pitsit. Käsin tehdyt napinläpeet. Ohuen ohut kangas. Kuvissa vielä rypyssä.

Illalla silitetään. Huomenna puetaan. Mahtui tai ei.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti