Therese Sennerholt

Emmas designblogg esitteli Therese Sennerholtin kodin. Ihanan mustavalkoisen, jossa on niin paljon (kopioitaviakin) yksityiskohtia, että halusin tallentaa kuvat tänne talteen.

Kuvien inspiroimana (tai muuten) meille tulee:
- karvat Hayn loungetuolien päälle, tulevan pation alle ja katse kevätaurinkoon
- suuria omia valokuvia kehyksiin, sinne tänne, joka puolelle, syksyllä
- mustat suuret pillihimmelit keittiöön, jouluksi (tarvikkeet hankittiin jo viime vuonna, mutten saanut aikaiseksi)
- betoniruukkuja sitten kun Granit avaa ovensa Suomessa. Pian. Toukokuussa.
- seinään upotetut valaisimet (2 kpl) tulee meillä eteiseen. Pistokkeet olleet valmiina kaksi vuotta. Odottaa rahoitusta. Joskus.

Ja haaveena marmori keittiön välitilaan. Vaan miten se onnistuisi? Kun ei tota pari vuotta sitten asennettua lasiakaan viitsisi vaihtaa. Hmmmm. Pitää miettiä. Ideoita?

Stailaus: Lotta Agaton

Kuvat: Kristofer Johnsson

Köökin tuunausta

 

Pienellä sitä ilmettä saa muutettua. Ihan vain vaihtamalla seinälle kehystetyn lahjapaperin. Jotenkin freesasi koko tilan. Kuin olisi vaihdettu järjestystä tai jotain. Mun silmään jopa - ööö - keväinen?

Vauvan huoneessa

 

 

 

Vauvan huone on asuntomme se piskuisempi makkari. Kopperoinen. Vaan varsin riittävä. Viriteltiin sinne String jo hyvissä ajoin. Ensin kirjahyllyksi, sitten hoitopöydäksi. Nyt se kätkee pienen vaatteet ja (tulevat) leikkikalut. Ja kyllähän minä tiedän, ettei vauvan huonetta tarvitsisi laittaa. Mitä hän nyt tuosta. Vaan laitanpahan sittenkin. Me aikuisethan siellä istutaan ja valvotaan kehnosti nukkuvan unta. Että onpahan välillä jotain muutakin katseltavaa kuin ihanin omamme.

Vihertää, joo

Siis tosi monessa blogissa hehkutaan nyt viherkasveista. Ja niin täälläkin. Oikeastaan se oli Varpusen vika. Kun muistutti tuon kulmikkaan ruukun olemassaolosta. Vaunuttelin yksi päivä hakemaan ruukun. Toisena viherkasvin. Olen hoivaillut sisävihreitä viimeksi ala-asteella. Vaan kodikkuuttahan se tuo. Myönnän.

Ruukku Nick Fraser. Armas Designista.

Pääsiäisvalmisteluja

Pääsiäiseen on viikko. Ja huhtikuuhun reilu sellainen. Kevättä kohti niin.

Vinkkaan täälläkin vielä Oi Paketin! teippityhjennyksestä. Teippailin tänään auringonpaisteessa vähän pääsiäisvitsoja. Pastellisia niin.

Täydellinen päiväpeitto

Joskus joku asia on ostoslistalla vuosia. Siis jos vain ei kertakaikkiaan löydy sopivaa. Kuten päiväpeittoa. Ollaan oltu ilman, siis no joo, vuosia. Kun peitto ei saanut olla liian muhkea. Ei liian paksu. Ei saanut kärsiä vaikka unohtuisi viikoksi lattialle. Helposti pestävä. Hintalapunkin tuli olla kohdallaan. Vaan kannattipa odottaa. Ja olla ovela. Ostin lakanan ja nyt kelpaa.

Balmuir. Siis niin ihana. Kevyt. Pehmeä. Kurttuinen. Huoleton. Vauvankin saattaa puklailla vaikka urakalla, kun ei haittaa. Puhdasta tulee käden käänteessä koneessa ja kuivausrumpu rytistää vaan entistä ihanammaksi.

No joo, eipä ole lakana halvimmasta päästä, mutta päiväpeitoksi on kohtuullinen. Ja vinkkinä kaikille: Stokkaa halvemmalla saa täältä.

Pienestä kii

Käyköhän täällä enää kukaan. En minä ainakaan. Olen välillä ajatellut koko blogin sulkemistakin, mutta en sitten päässyt siinäkään sen pidemmälle. Kunnes eilen päätin. Innostuin. Etten laitakaan vielä pillejä pussiin vaan kokeilen, mihin uusi tarmo kantaa.

Laitettiin eilen ihan vain kaksi lapsen omaa taulua seinälle. Ja siitä se into sitten lähtikin. Sisustusinto. Bloggausinto.

Jee. Oon ihan innoissani. :)