Tiesittekö muuten, että Baikal järvessä on enemmän vettä kuin koko Itämeressä?
Sitten me hyppäsimmekin jälleen junaan. Hämmentävät kaksi viikkoa Venäjällä olivat takana.
Hämmästelimme shamanismin tarinoita. He kertoivat niitä niin tosina. |
Aloimme uskoa niihin ehkä itsekin, kun kiinnitimme nauhoja, toivoimme ja pullotimme vettä parantavasta lähteestä. |
Teimme iltakävelyjä. Ja aamukävelyjä. Istahdimme puun alle. Ihmettelimme. |
Pojat viettivät päivän järvellä. Kumiveneessä. Saaliina yksi pieni, mutta onneksi toisilla oli parempi tuuri. Saivat sopan aikaiseksi. Oli kuulemma vodkaa kyytipoikana. Tietysti. |
Pulahdimme kylmään Baikaliin. Ja saimme flunssan. Venäläiset pitivät meitä hulluina. Vaan eikö se ollut juuri toisinpäin? |
Kolmen yön jälkeen jeeppi vei meidät takaisin lossille. Pomppuisessa kyydissä näimme jotain aivan kamalaa. |
Trans Siperian junan pysähtyessä asemille meitä odotti mummojen markkinat. Täydensimme ruokavarastoja. |
Ihastuimme kanssamatkustajiin ja vietimme heidän kanssaan paljon aikaa. Missäköhän te olette nyt, Aljona ja Masha? |
Kerran päivässä kävimme ravintolavaunussa. Maistelemassa ja saamassa mielenkiintoista palvelua. Tapasimme ihmisiä. |
Aikaa riitti vakoilemaan myös hyttinaapureita. Ja miettimään, keitä he oikein olivatkaan. |
Yön aikana maisema ehti aina muuttua. Yllätyimme joka ikisenä aamuna. |
Seurasimme kiskoja. Emmekä koskaan kyllästyneet katselemaan niitä. Nukuttivatkin niin ihanasti. |
Tajusimme, miten kaunista karu ympäristö voikaan olla. |
Pysähdyimme, pysähdyimme ja pysähdyimme. Lukemattomissa paikoissa. |
Piipahdimme vaunumme samovaarilla ja söimme taas lisää nuudeleita. En ole syönyt niitä sen jälkeen. |
Ihastelimme kaupunkeja, jotka vain vilahtivat ohitsemme. Helsingin kokoisia, yleensä. |
Ja kun haikeina nousimme Irkutskissa junasta, luulimme, että matka olisi jo melkein tässä. Vaan ei se ollutkaan. Ei. |