Ja mitenkö sain päiväni kulumaan junassa. Oi sentään. Ihan vain ikkunasta katselemalla. Uneksimalla ja haaveilemalla. Datshasta tietysti. Taitoimme liki 6 000 kilometriä kiskoja nähden tuhansia toinen toistaan viehättävämpiä venäläisiä pieniä torppia. Ne olivat sykähdyttävillä väriyhdistelmillä maalattuja, joskus ehkä ahtaita, parhaimmat päivänsä nähneitä. Mutta kasvimaat. Ne olivat loistossaan!
Ihana matka, sama on haaveissa minullakin! Äiti ja isä onkin sjo reissun kertaalleen taittaneet ja sekös lisäsi minun haaveiluani... Ihania kuvia, oman datsan kun sais....
VastaaPoistaEn ihmettele, että tuli torppakuume! Ihanan sympaattisen näköistä. :)
VastaaPoistaMikä matka!
VastaaPoistaMielenkiintoista! Mieheni on matkustanut junalla Mongoliaan. Samaa fiilistä...
VastaaPoistaTaitaa olla aika vaikeaa tuo datshojen osto, vai mitä?
Vallan eksoottista!
VastaaPoistaKuin matka menneisyyteen, kaunista.
VastaaPoista@kaikki: Ihana matka. Ihana. Sen voimin sateiseen syksyyn.
VastaaPoistaOi, vau! Ihanan erilaista matkailua!
VastaaPoistaOihh! Mahtavia kuvia!!! Rakastan junia j rautateitä. Ja nuo Venäjän maisemat tuovat paljon mmuistoja mieleeni. Kiitos!
VastaaPoista@Dooda: Niin. Juuri sellaista.
VastaaPoista@Anni: Tämän matkan jälkeen juna tuntuu melkein ainoalta tavalta matkustaa. Ihanalta.