Flos 265

Tämä vai se josta kirjoitin huhtikuussa? Pitäisi tehdä päätös. Joulupukki kun on ollut kuulolla. Että ehtisi sitten varmasti seinälle ennen aattoa.

Hei ylimääräinen iso seteli!

Voisitko tipahtaa taivaalta? Että meidän tylsä sohvannurkka saisi kaipaamansa katseenvangitsijan. Ja minä käsityöläinen kunnon valon. La Lampe Gras. Malli 214. Tulet varmaan uniinkin. Luulen.

Hiljaa hyvä tulee?

Hissukka bloggaaja pahoittelee olematonta postaustiheyttä. Vaan kun ei ole ollut aikaa. Ei ole ollut konetta, eikä kameran piuhaa. Ei kerrassaan mitään. Ainoastaan venynyt remonttiaikataulu. Stressi.

Kökötän vieläkin meidän vanhassa asunnossa. Sohvan, ruokapöydän, sängyn ja tänään uudelleen kytketyn tietokoneen kanssa. Kaikki muu on sullottu jätesäkkeihin uuden kodin kahteen pieneen huoneeseen. Piiloon pölyä. Remontti on siis seissyt jo monta viikkoa, koska keittiön lattiakaakelit jumittavat jossakin laivassa. Toimituksen piti kestää 5 arkipäivää. Nyt on mennyt reilu kuukausi. Uusien asukkaiden tavaraa alkaa valumaan ensi maanantaina. Ehditäänkö me alta pois?



seinät levytettiin uudelleen. katon puupaneleista luovuttiin.

 

uusi katto. ruokailutilaa kehystää vähemmän syvät Manot.



yläkaapit melkein paikoillaan. alakaappeja vasta mallataan.



Langat piilossa

Joulupukki päätti tukea käsitöiden uutta tulemista vuonna 2011 tuomalla lahjaksi toivomani lankakorin. Tikausta. Ihanan pyöreyden sisään on nyt kätketty monta vaiheessa olevaa projektia. Pitää olla vaihtoehtoja, sillä joskus innostaa villa, toisena raaka pellava, uutena ontelokude. Joskus jaksaa keskittyä paremmin kuin toisena. Sukkaan, joulukoristeisiin, säilytyskoriin, tyynynpäällisiin. Joka tilanteeseen ja tunnelmaan. Omansa. Nyt ihanasti piilossa.

Valmiina jouluun

Tuli siivottua niin perusteellisesti, että tuntuu kuin olisi kylässä omassa kodissaan. Ei ylimääräisiä kasoja, ei villakoiria. Kelpaa lähteä joulun viettoon. Ja on sitten taas ihana tulla takaisin.

Otin muuten varaslähdön pakettien kanssa. Yksi on jo avattu ja sijoitettu huolellisesti paikalleen. Bertoian Side Chair. KAUAN haaveilemani. Ostin itse, itselle. Kiltti minä.  :)

Kiitokseni siivouksen apujoukoille.  ;)

Sinisiä ja vihreitä hetkiä

 

Aamuisin ja alkuiltaisin voi kokea hurmaavia sinisiä hetkiä. Kylmän vaikutuksen takia sinisyyttä ihastelee kuitenkin mielummin ikkunan läpi. Toisin kuin Vihreyttä. Se on kodin uusin herkku, jota voi vain tuijottella ja tuijottella. Vangitseva on siis sekin.

Ja sitten oli onnea onnettomuudessa. Ostin toissa viikolla vahingossa liian pienen joulupöytäliinan Marimekon Kuusikulmiosta. Käsiin jäi turhan kallis kankaanpala ilman tarkoitusta. Kunnes keksin, että Kuusikulmio passaa varsin kivasti Vihreyden viereen. Tehdään niistä pari. Näyttävä sellainen.

Tyhjät seinät

Kaverit hullaantuivat taidelainaamoista ja laittoivat uuden asuntonsa seinät koreiksi. Persoonallista ilmettä ja näyttävyyttä sai suhteellisen pienellä rahalla. Innostuin ja ajattelin tehdä saman meidän vitivalkoisille seinillemme. Vaan enpä onnistunut. Ensimmäisen taulun ostaminen ei olekaan niin helppoa. Tyylit, tekniikat ja tekijät ovat vieraita, enkä oikein tunnista omaani. Tulin kotiin tyhjin käsin.

Sitten otin avuksi luottoystäväni internetin. Selailin blogeja ja eteen tulleita verkkokauppoja. Mielikuvitus lensi, ideoita syntyi ja asunnon valkoiset seinät alkoivat saada täytettä. Hankintoja on kuitenkin tehtävä maltilla, sillä ilmaista touhua tämä ei ole. Spots, sinulle kiitokset vinkistä olohuoneemme ilmeen uusimiseksi. Pian meidän sohvan taustaa kuvittaa ihana ihana Sanna Annukka ja The Shaman's Tepee. Passaa juuri meille ja maanantaina saapuvan senkin kaveriksi.

Enää kaipaan vinkkejä Helsingin kehystämöistä. Missä kannattaa teettää, missä ei? Kokemuksia? Kiitos.

Selkeyttä

On laitetta toisen perään ja tolkuton määrä sotkuisia johtoja. Liian isot kaiuttimet. Kaaos, joka saa sisustajan kiljumaan. Tämä kuvaus sopii varmasti monen kodin tv-nurkkaan. Tai ainakin meidän. Kaaos on ollut päällä jo monta vuotta. Siihen on joko tottunut tai sitten ohjelma on vain ollut harvinaisen mielenkiintoista. On kuitenkin tullut aika muuttaa tv-nurkka muun sisustuksen mukaiseksi. Valinnat on nyt tehty.

Kodin suurin häpeäpilkku korjataan Valannin Lähellä-senkillä. Se saa olla kaksi ja puoli metrinen, neljällä modulilla. Tietysti valkoinen. Se saa sulkea sisäänsä sen kaiken epämääräisen elektroniikan. Laitetaan johdot piiloon ja saadaan vähän lisää säilytystilaa. Senkin päälle asetellaan jotakin pientä. Vaihtuva näyttely. Ja kaveriksi Genelecit. (jee)

Nyt pinnaa koetellaan ikuisuudelta tuntuvalla toimitusajalla. Onneksi BB:ssä on kuulemma tutun tutun tuttu. Pysyy katse visusti kiinni telkkarissa.

Kuva: Vepsäläinen

Uutta potkua ja serpentiiniä

Tord Boontjen Garland Light on yksi niistä esineistä, joka kuluu katseesta puhki. Omani on jo viitisen vuotta vanha ja välillä se on joutunut lepäilemään piilossa. Muuton yhteydessä ihastuin härveliin uudelleen. Valaisinpulassa ripustin sen hehkulampin varaan ja vieläpä olohuoneeseen paraatipaikalle. Vuodessa se kuitenkin kului taas. Näytti tylsältä ja vähän piskuiselta. Tein viikonloppuna löydön ja Muuto muutti tilanteen. Asuntoon tuli ihan uutta potkua. Mahtava jättipallo halogeenilla kohottaa härvelin näyttävyyttä ja vie sen jatkoajalle. Lamppu toimii myös dimmerin kanssa ja jännittävä tunnelma kohoaa seiniä pitkin kattoon saakka. Tässä on meidän serpentiinit. Hyvät vaput kaikille.

Ovesta tuli sittenkin pöytä

Projekti on saatu päätökseen. Ovesta tuli pöytä ja varsin hieno tulikin. Olen tyytyväinen. Matkahuollosta noutaessa ovi oli lähes hämähäkin seittien peitossa ja näytti aivan liian suurelta. Loppujen lopuksi koko olikin varsin passeli. Ovi sai uuden maalipinnan ja jalat Ikeasta. Nyt se on myös sopivalla korkeudella Hesarin lukemiseen. Mahtuu kaksi rinnakkain.

Kivana yksityiskohtana säilytettiin avaimen reikä. Lyhtyjen kokoelma on Arabiaa menneiltä vuosikymmeniltä.

Miss you honey

Mun sinkkupesä oli ihana, söpö pieni karkki. Jouduin luopumaan siitä muutama vuosi sitten, kun tila ei riittänyt kahdelle. Nyt on enemmän lääniä, mutta niin on myös ääniä.

Omaa pesää tulee välillä ikävä. Elo siellä oli kuin korurasiassa. Tyttömäisiä söpöjä juttuja ja liian paljon liian harkittuja yksityiskohtia. Nyt tyyli on riisutumpi. Asunnon osti herttainen nuori nainen, joka ihastui eteisen tapettiin ja tapetilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Hän tinki laatikot kaupantekijäisiksi. Samaista Designers Guildin tapettia oli kehystettynä myös ruokapöydän ylle.

Vanhat projektit palaavat mieleen. Ensimmäinen suunnittelemani keittiö, itse kaakeloima keittiön välitila ja kaakelimaalilla maalaamani kylppäri. Oi niitä aikoja.

Olohuoneen pöydän ongelma ratkaistu

Olemme jo pitkään ihastelleen lehdissä vanhasta ovesta tehtyjä olkkarin pöytiä. Sellaisia kuluneita isoilla pyörillä. Haave on elänyt pitkään, mutta konkretian tasolle emme ole päässeet. Emme, ennenkuin tänään eteisen lattialla odotti Avotakka.

Lehdessä esiteltiin juuri sellainen pöytä, millainen meillekin halutaan. Innostuin. En puuskaltani edes heti huomannut, että juttu oli tehty entisten opiskelututtujeni kotona. Tyylikkään Heidin tyylikäs homing inspiroitti poikaystävän huuto.nettiin ja hups - ongelmamme on ratkaistu. Kulunut vanha komeron ovi tulee rahtina Etelä-Suomeen varmaankin ensi viikolla. Katsotaan mitä saamme siitä aikaan.

Heidille kuitenkin hurjasti kiitosta inspiksestä, ja terveisiä sinne missä teidän uusi koti ikinä sijaitseekaan. Jossakin kaukana. Jossakin lämpimässä.

Kuvat: Avotakka, Huuto.net