 |
| Trans Siperian junan pysähtyessä asemille meitä odotti mummojen markkinat. Täydensimme ruokavarastoja. |
 |
| Ihastuimme kanssamatkustajiin ja vietimme heidän kanssaan paljon aikaa. Missäköhän te olette nyt, Aljona ja Masha? |
 |
| Kerran päivässä kävimme ravintolavaunussa. Maistelemassa ja saamassa mielenkiintoista palvelua. Tapasimme ihmisiä. |
 |
| Aikaa riitti vakoilemaan myös hyttinaapureita. Ja miettimään, keitä he oikein olivatkaan. |
 |
| Yön aikana maisema ehti aina muuttua. Yllätyimme joka ikisenä aamuna. |
 |
| Seurasimme kiskoja. Emmekä koskaan kyllästyneet katselemaan niitä. Nukuttivatkin niin ihanasti. |
 |
| Tajusimme, miten kaunista karu ympäristö voikaan olla. |
 |
| Pysähdyimme, pysähdyimme ja pysähdyimme. Lukemattomissa paikoissa. |
 |
| Piipahdimme vaunumme samovaarilla ja söimme taas lisää nuudeleita. En ole syönyt niitä sen jälkeen. |
 |
| Ihastelimme kaupunkeja, jotka vain vilahtivat ohitsemme. Helsingin kokoisia, yleensä. |
 |
| Ja kun haikeina nousimme Irkutskissa junasta, luulimme, että matka olisi jo melkein tässä. Vaan ei se ollutkaan. Ei. |
Mahtavaa raporttia! Tykkään!
VastaaPoistaHarmi että nukun niin huonosti junassa. Muuten tahtoisin minäkin tuonne, ehdottomasti!
Kiitän myös raportista. Mukavaa, että vielä lisää lienee tulossa. Olisi ollut kiva kuulla enemmän siitä ravintolavaunun mielenkiintoisesta palvelusta...joskus :)
VastaaPoista"Ikimuistoista" lienee turhan valju sana kuvaamaan matkaa? Äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja laittelet. Jatka, jooko, jatkathan?
VastaaPoista@Merja: Kiva että tykkäät. Minä tiesin jo kyllä ennestään, että nukkuisin junassa varmasti hyvin. Ja niin nukuinkin. Ihan kuin kehdossa. Pienessä liikkeessä ja tärinässä. Meteli vain välillä herätti.
VastaaPoista@Criss: Ravintolavaunussamme työskenteli Ljudmila niminen tarjoilija. Hän oli välillä paremmalla, välillä huonommalla tuulella. Kerran hän ei päästänyt meitä syömään ollenkaan. Tosin sellaistahan se on, Venäjällä. Ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri.
@Milla: Matka oli kokonaisuutena jotenkin niin valtava, etten aikoihin pystynyt edes katsomaan matkakuvia. Nyt näiden postausten myötä käyn ensimmäistä kertaa matkaa uudelleen läpi. Ja ehkä ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärränkään, mitä kaikkea se pitikään sisällä. Meillä oli mukana kaksi kameraa. Yhteensä 4 000 valokuvaa. Tässä tapahtuu nyt siis aikamoista karsintaa. Mutta, jatkan vielä. Matka on vasta noin puolessa välissä. :)
Ihanaa, kun kerrot matkasta täällä! Samalla tulee itsekin hypättyä junaan uudestaan. Ja kyllä, kuvia tosiaan piisaa. Toisen kameran kohdalla lajittelu on vielä vaiheessa.
VastaaPoistaJos sallit, annan blogisi linkin matkasta kyseleville. Niin hienosti tiivistät reissua täällä - kuvien kera.
-Neba