Ihan lomalla. Ja sykkyrällä Kerästä.

Lomailussa parhainta on hetki, kun saa kiinni täydellisestä lomafiiliksestä. Siitä tunteesta. Tiedättehän. Vuosi sitten se löytyi matkustamalla niin pitkälle kuin junalla pääsi. Tämän kesän täydellisin lomatunne koettiin Tampereella. Minisellä kaupunkilomalla kaksistaan. Ostoksilla. Kahvilla. Saunomalla hotellin kattoterassilla. Illallisella. Aamiaisella. Ja lankakaupoilla, nimittäin Kerässä. Yksinkertaisesti. 

No, Kerästä. Olen seurannut lankakauppa Kerän rakentamista niiden blogissa sekä facebookissa. Ja ihanaltahan siellä näytti livenäkin. Tietenkin. Lomatuomisina mukaan tarttui bambua, puuvillaa ja kookosta. Pian avattavasta verkkokaupasta tarttuu lisääkin, kun jäi vielä harmittamaan. Vaan ihastuttavasta ympäristöstä, palvelusta ja valikoimasta huolimatta eniten minua riemastutti, kun avasin ostokseni hotellilla.

Siis tapa pakata. Viimeistellä. Kutittaa esteetikon näköhermoja. Silkkipaperilla. Teipeillä. Kiurujen yö -rasioilla. Yksinkertaisesti ja pienesti. Vaan niin kauniisti.

Ja seuraava täydellinen lomahetki koittaa tänään illalla, kun nelosen puikot kehräävät Picklesin Thin Organic Cottonin kirmatessa. Ja kun saa mennä nukkumaan vasta kun on saanut valmista.

Ihana kamala remontti

Me muutettiin tänne reilu vuosi sitten ja sen piti kestää vain joitakin kuukausia. Remontin siis. Vaan menipä vuosi. Tavallinen tarina varmastikin, vaan niin kamalan tuskainen. Me annettiin meidän remonttimiehelle kahdestikin potkut. Sitten vaihdettiin firmaa. Ja loppujen lopuksi päätettiin tehdä viimeistelyt itse. Tietysti juuri töiden ruuhkahuipun aikaan. Toki oltiin laiskojakin. Lamaantuneita, kun homma ei edennyt. Nyt mennään loppusuoralla.

Ollaan enää vaille:
- kahta listaa
- suihkuseiniä
- portaiden kaidetta
- väliovea
- tauluja
- monia ihan vain pieniä asioita

Suurten asioiden ollessa nyt valmiita, voin rauhassa keskittyä jo yksityiskohtiin. Tai aloittaa uuden kierroksen, kuten olohuoneen seinän kanssa tein. Se vaihtoi jo väriä. Kun kyllästyin. Muuten vain vaeltelen täällä tyytyväisenä. Hykertelen onnellisena, että jaksettiinpa sittenkin loppuun. Tai loppumetreille ainakin. Luulen tämän tunteen katkaisevan kuukausien blogitauonkin. Luulen kyllä oikeasti niin.

Lumen alta

Intoilin vuosi sitten ensimmäisestä omasta pihasta. Esikasvatin hulluna tomaatteja ja ihan kaikkea muutakin. Satoakin sain. Ja olin tyytyväinen. Vaan syyspuhteissa riittää vielä hiomista. Tältä näytti piha pari viikkoa sitten, kun vanhat viljelmäni paljastuivat lumen alta.

Aavistuksen hymyilytti. Minä onneton. Olin kuvat ottaessani nimittäin taas kylvöpuuhissa. Ja niin pahuksen innoissani.

Maija

Saanko esitellä Maijan. Mun nuken. Vähän yli kolmekymppisen.

Pikkuvieraiden takia Maija on jämähtänyt osaksi olohuoneen sisustusta. Kuin kausityynyksi. Mikäs siinä. Söpöhän se on. Mun vanhassa villamekossa ja uusissa sukissa.

Räystäät tippuvat. Ikkunat ovat likaiset.

Tärkeämpien juttujen, kuten niiden ikkunoiden, sijaan keskityn epäolennaiseen. Kuten kukkien kuvaamiseen, näpertelyyn ja järjestelyyn. Lomatunnelmissa. Joo-o.

Käytiin kevätretkellä

Pietarissa. Laivalla.

Oli sulaneet kadut ja matkapuvustona kevättakki. Syötiin hurjasti ja ihan joka paikassa. Sitten käveltiin vastapainoksi. Aurinko paistoi. Ja silloin kun ei paistanut, me saunottiin ja maattiin meidän mahtavan hotellin kuumissa altaissa. Sokos Hotel Palace Bridge. Oih.

En voi kuin kehottaa lähtemään reissuun. Suosittelen Pietaria, muulloinkin kuin vain kesällä. Suosittelen hotellia. Oli aamiainen kuohuvalla, kuntosali viinikellarissa ja tuo spa. Oih uudelleen. Suosittelen laivaa. Se ei ole ihan niin paha kuin kerrotaan. Edulliset risteilyhinnat, viisumivapaus ja kokemus tulla meritse kaupunkiin voittavat muut menopelit.

Hotellikuvat heidän omilta sivuilta.

Kuuma Mohito

Flunssan kourissa mennään ties kuinka monetta päivää. Käy tylsäksi kökkiminen omissa nurkissa. Anelen virkistymistä huomiselle, että jaksaisin piipahtaa Kädentaitomessuilla. Ovat vielä huomisen. Wanhassa Satamassa.

Taudin hoitona on kumottu litratolkulla kuumaa. Mustaherukkamehua ja teetä. Onneksi minut tutustutettiin edellisellä viikolla kuumaan Mohitoon. Tuntui äkkiseltään hullulta, mutta maistui mahtavalle. Nyt olen hakenut siitä vaihtelua. Päivittäin. Se sopii myös hiihdon, pulkkailun tai minkä tahansa lumijutun jälkipalaksi.